Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Emerituspiispa Simo Peura: ”Lähetystyöstä pitäisi kirkossa tulla olemisen tapa”

”Minulla on nyt eläkkeellä neljän L:n ohjelma: lepoa, liikuntaa, lastenlasten kanssa olemista ja paluuta Lutherin äärelle. Tai oikeastaan on vielä viideskin L: lähetystyö”, sanoo juuri eläköitynyt Lapuan hiippakunnan piispa ja Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja Simo Peura.

Simo Peura kertoo, että yhtenä hänen tavoitteenaan on palata rakkaan Luther-tutkimuksen äärelle. Kuva: Annukka Pihlaja.

”Ensimmäinen päiväni eläkkeellä on ollut työntäyteinen”, emeritus-sanan piispan titteliinsä juuri liittänyt Simo Peura sanoo.

Haastattelu tehdään heti koko päivän kestäneen Lähetysseuran hallituksen kokouksen jälkeen. Tarkoitus oli jutella kasvotusten Lähetysseuran toimistolla Helsingin Pasilassa, mutta koronatilanteen takia hallitus kokoontui jälleen kerran videoyhteydellä, Peura kotoaan Seinäjoelta.

Tämän artikkelin ilmestyessä piispa on Anni-vaimonsa kanssa vaihtanut jo maisemaa. Etelä-Pohjanmaan lakeudet ovat jääneet taakse, ja uusi koti on Jyväskylässä, puolison entisessä kotikaupungissa. Jyväskylä on tuttu myös Simo Peuralle, sillä hän eli nuoruutensa sen kyljessä sijaitsevassa Laukaassa.

”Minulla on nyt eläkkeellä neljän L:n ohjelma: lepoa, liikuntaa, lastenlasten kanssa olemista ja paluuta Lutherin äärelle”, Peura sanoo. ”Tai oikeastaan on vielä viideskin L: lähetystyö.”

Emerituspiispa valittiin vajaa vuosi sitten Lähetysseuran hallituksen puheenjohtajaksi. Aiemmin hän toimi 15 vuotta kirkon lähetystoimikunnan puheenjohtajana. Hän on ollut myös aktiivisesti mukana ekumeenisessa vuoropuhelussa ja kirkkomme ulkoasiain hoidossa sekä Kirkkojen maailmanneuvoston työskentelyssä. Ennen piispanvihkimystään Peura toimi Kirkon koulutuskeskuksen johtajana.

Jokaiseen kylään lähetyspiiri

”Olin tavallinen maalaistalon poika”, Peura kuvailee nuoruuttaan. Kaveriporukka oli seurakuntanuorissa, ja seurakunta oli tuttu myös isoisän kautta, joka oli useita vuosia luottamushenkilönä. ”Seurakuntamme oli aika yleiskirkollinen, joskin herätysliikevirettäkin oli jonkin verran.”

Ensimmäinen muistikuva lähetystyöstä on kansakouluajoilta. Koulussa vieraili lähetystyöntekijöitä, mutta muuta heistä ei jäänyt mieleen kuin ajatus siitä, että he ovat tulleet ulkomailta ja että he näyttivät jännittävän näköisiä esineitä. Se oli 1960-luvun alussa jotain ihmeellistä. Seurakuntanuorissa oli vahvasti esillä ajatus, että lähetystyö kuuluu kaikille, myös nuorille.

Nuorena pappina Lappajärven seurakunnassa lähetystyö kuului Peuran vastuualueeseen.

”Pyrin siihen, että joka kyläkunnassa olisi lähetyspiiri. Isäntäväki sai päättää, mihin seurakunnan tukemaan kohteeseen ja mille järjestölle kolehti kerätään. Mutta Kauneimpien Joululaulujen kohdalla pidin huolta siitä, että kolehti kuuluu Lähetysseuralle.”

Etualalla on Simo Peura ja taustalla ikoni.
Hallituksen puheenjohtaja Simo Peura pitää Lähetysseuran erityisenä vahvuutena sen laajaa hengellistä pohjaa ja monipuolista, kokonaisvaltaista työtä. Kuva: Annukka Pihlaja.

Tansaniassa kirkko kasvaa

Toistakymmentä vuotta sitten Peura pääsi näkemään lähetystyön todellisuutta, kun Lähetysseura kutsui hänet tutustumaan työhön Tansaniassa.

”Se oli hyvin tärkeä ja tarpeellinen kokemus. Minulla avautui siellä uudella tavalla se, mitä tarkoittaa kokonaisvaltainen lähetystyö. Siinä tähdätään sekä uskon syntymiseen ja vahvistamiseen että ihmisten elämän edellytysten turvaamiseen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen.”

Vuonna 2015 Peura sai vähän toisenlaisen näkökulman lähetystyön nykypäivään, kun hän kävi Intiassa Sanansaattajat-järjestön kautta tutustumassa medialähetystyöhön.

”Meidän on kerrottava, mitä lähetystyö on tänään.”

Tansanian-matkalta on jäänyt erityisesti mieleen eräs kohtaaminen. Seurue, jossa oli mukana Lähetysseuran toiminnanjohtaja, silloinen ulkomaantyön johtaja Rolf Steffansson, pysähtyi automatkalla tien poskeen ja meni tapaamaan paikallista saarnaajaa. Simo Peura oli kertonut haluavansa tavata paikallisia seurakuntalaisia.

”Löysimme pienen kirkon, jonka lähellä oli saarnaajan, nuoren miehen, asunto. Hänen työtapansa puhutteli minua: Tiistaina hän oli vapaalla, keskiviikkona oli kuoro, torstaina raamattupiiri, perjantaina oli jotain muuta, lauantaina hän kiersi seurakuntalaisten luona kutsumassa heitä jumalanpalvelukseen, sunnuntaina piti jumalanpalveluksen ja maanantaina kävi kysymässä niiltä, jotka eivät olleet päässeet kirkkoon, miksi he olivat jääneet pois.”

”Kun pohdin hänen intoaan ja työtapaansa, en enää yhtään ihmetellyt, miksi Tansaniassa kirkko kasvaa. Toivoisin Suomeen samantapaista työotetta, vaikka tietenkään toiminta ei voi meillä olla ihan samanlaista kuin Tansaniassa.”

Lähetyskasvatuksen merkitys korostuu

”Missionaarinen työote on kirkkomme tärkeimpiä kehittämishankkeita. Sen pitäisi olla kirkolle olemisen tapa. Sille on entistä enemmän tarvetta myös meillä Suomessa. Nuorilla papeilla on kohdattavanaan aivan erilainen todellisuus työssään kuin minulla aloittaessani pappina. Nyt isot määrät ihmisiä on jättänyt kirkon.”

”Myös kirkon lähetystyöllä ja lähetysjärjestöillä on isoja haasteita asenneilmapiirin muuttuessa. Meidän on pidettävä entistä enemmän esillä lähetyskasvatusta ja kerrottava, mitä lähetystyö on tänään.”

Mitä Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja ajattelee seuran roolista kirkkomme lähetystyössä?

”Kirkon lähetystyön toimintamalli on hyvä. Se antaa kaikille tilaa toimia. Toivon, että lähetysjärjestöt voisivat puhaltaa yhteen hiileen”, Simo Peura sanoo ja kertoo olevansa mielellään mukana rakentavissa keskusteluissa. Järjestöillä on paljon yhteisiä haasteita, esimerkiksi lähetyskasvatus. Ne kaikki miettivät, miten nuorille ja nuorille aikuisille saataisiin avattua lähetystyötä.

Lähetysseuran ominaispiirre ja erityinen vahvuus on Peuran mukaan siinä, että sen piirissä on ihmisiä monenlaisista hengellisistä taustoista. ”Se on tärkeä asia nyt ja tulevaisuudessa”, hän sanoo.

”Lähetysseuran työ on myös kokonaisvaltaista ja siihen kuuluu kehitysyhteistyö. Vaikka osa kehitysyhteistyön rahoituksesta tulee valtiolta, Lähetysseuran tulee toimia omista lähtökohdistaan ja strategiastaan käsin. Haluan olla tukemassa järjestön toimivaa johtoa toteuttamaan kaikkea tätä mahdollisimman hyvin.”

Peura huomauttaa, että kaiken aikaa on myös pidettävä yllä teologista pohdintaa ja tarkennettava suuntaa tarpeen mukaan. ”Tämä on olennaista Lähetysseuran identiteetin kannalta: se on kristillinen ja hengellinen järjestö.”

Teksti: Pirre Saario

Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 3/2022.

Nyt kun olet täällä…

… meillä on pieni pyyntö.  Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.

Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.

Tilaa Lähetyssanomat