Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Diakonia tekee evankeliumin kokonaiseksi

Tänä vuonna vietetään diakonian juhlavuotta: on kulunut 150 vuotta ensimmäisestä diakonian virkaan vihkimisestä Suomessa. Vietetään palvelevan kirkon juhlaa.

Diakoniasta puhutaan kirkon parhaana tuotteena, monet mainitsevat sen jopa syynä kuulua kirkkoon. On aika juhlia sitä, kuinka diakonia on rakentanut yhdenveroisempaa yhteiskuntaa ja vastannut heikoimmassa asemassa olevien hätään. Diakonia on osa suomalaisen hyvinvointivaltion tarinaa ja sen vuotokohtien paikkaaja.

Globaalisti diakonia on puitteiltaan hyvin toisenlaista.

Lähetysseuran kirkkokumppanien diakonia eroaa suuresti suomalaisesta seurakuntadiakoniasta. Työntekijäpulasta kärsivissä kirkossa kehittyvissä maissa on ani harvoin diakonian virkaan koulutettuja tai vihittyjä ammattilaisia. Diakoniaa seurakunnissa toteuttavat ennen muuta seurakuntalaiset. Diakonia on lähimmäisyyttä ja usein niukkuudesta jakamista. Kirkkojen rinnalla diakonista tehtävää hoitavat uskopohjaiset järjestöt. Haastavissa olosuhteissa ja resurssipulan keskellä diakonian kautta ihmisiä autetaan kiinni omavaraisuuteen, vastataan kaupungistumisen tuomiin haasteisiin ja ilmastokriisin aiheuttamiin katastrofeihin.

Monessa kehittyvässä maassa koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut ovat aikanaan edeltäneet siirtomaavallan tai myöhemmin itsenäisen valtion vastaavia rakenteita. Yhteisökeskeisissä kulttuureissa on usein radikaali ajatus, että diakonia ei ole vain kirkon jäseniä varten, vaan pyrkii aina menemään oman yhteisön ulkopuolelle. Mutta Jeesus teki näin – hän meni niiden luo, jotka oli työnnetty ulos yhteisöistään sairauden, muiden moraalisen närkästyksen tai syntyperän vuoksi. Diakoniassa kehittyvissä maissa moni asia on toisin kuin meillä, mutta lähtökohta on sama: jokaisen ihmisarvo Jumalan kuvana. Diakonian tehtävä on puolustaa oikeudenmukaisuutta ja marginaaliin työnnettyjen osallisuutta.

Taannoisella työmatkallani Tansaniassa kuuntelin vaikuttuneena, kuinka Tansanian luterilaisen kirkon piispa Andrew Gulle perusteli kirkon tehtävää: Injili kamili, kokonainen evankeliumi on vasta sitten, kun kirkko palvelee. Jumala on valinnut köyhät, Jumala synnytettiin marginaaliin, laitamille. Siksi diakonia on aina enemmän kuin se, miten sitä toteutetaan. Diakonia on tehtävä, jota ilman kirkko ei voi olla totta.

Lotta Gammelin
diakoniatyön erityisasiantuntija