Löysin itseni pitkästä aikaa tilanteesta, jossa puhuttiin minulle täysin vierasta kieltä ja ainut tapa kommunikoida oli hymyillä, nyökkäillä ja lähteä lasten leikkiin mukaan viime lokakuussa. Nuoret emberat kirmasivat ympärillämme vierailullamme Kolumbiassa Antioquian maakunnan vuoriston siimeksessä sijaitsevassa kylässä.
Kylän lapset eivät puhuneet espanjaa vaan omaa äidinkieltään. Olen hyvin iloinen siitä, että alueen alkuperäinen kieli jatkaa eloaan arjessa ja leikeissä. Äidinkieli sitoo nuoret niin oman kansan historiaan, nykyhetkeen kuin myös kulttuurin tulevaisuuteen.
Kolumbiassa puhutaan 70 eri kieltä ja eri etnisiä ryhmiä on maassa 115. Emberoja on yli 100 000, ja he asuvat suurimmaksi osaksi Tyynenmeren rannikolla ja Antioquian vuoristoissa.
Osa emberoista pystyy elämään vielä oman kulttuurinsa tapoja kunnioittaen, mutta valitettavan monet ovat joutuneet lähtemään maan sisäisen konfliktin vuoksi pakolaisiksi ja elämään isojen kaupunkien kaduilla vailla mahdollisuutta pitää yllä omaa kulttuuriaan.
Kuten monille alkuperäiskansoille, myös emberoille sopusoinnussa luonnon kanssa eläminen ja ympäristön vaaliminen ovat elintärkeitä. Kotiseudulta pois muuttaminen on usein kohtalokasta kulttuurin selviytymisen kannalta.
Ei kouluja omalla äidinkielellä
Erityisen monimutkaisen emberojen tilanteesta tekee se, että olosuhteiden pakosta valtaosa lapsista joutuu lähtemään aivan liian aikaisin pois kotikylästään saadakseen loppuun peruskoulun. Osa muuttaa vielä kauemmas isoihin kaupunkeihin opiskelemaan itselleen ammatin.
Koulut käydään loppuun espanjaksi, ja samalla yhteys omaan äidinkieleen ja ennen kaikkea kulttuuriin jää väkisin taka-alalle.
“Kaikkein hienointa olisi, jos meidän ei tarvitsisi lähteä kylistämme ja perheidemme luota, sillä niin monet lapset ja nuoret ovat jo nyt menettäneet yhteyden omaan kulttuurinsa. Haluaisin, että voisimme yhdistää nämä kaksi kulttuuria: samaan aikaan opiskella ja luoda uusia mahdollisuuksia kyliimme sekä harjoittaa kulttuuriamme”, kertoo Okeidy, 15, vierailumme aikana.
Onko kulttuurilla tulevaisuutta?
Toinen merkittävä vaikeus on emberojen kulttuurin ylläpitäminen. Vierailuni aikani kävi selväksi useaan otteeseen, että alkuperäiskansan tietämys oman kulttuurinsa eri osa-alueista oli alkanut hämärtymään, kun tieto on siirtynyt ainoastaan suullisesti sukupolvelta toisella ja yhteisön on tarvinnut olosuhteiden pakosta keskittyä enemminkin jokapäiväiseen selviytymiseen kuin kulttuurinsa ylläpitämiseen.
Emberat ovat merkittävässä taitekohdassa, jossa he joutuvat kysymään itseltään ja koko Kolumbialta, onko heidän kulttuurillaan enää tulevaisuutta tai sijaa valtakulttuurin vaatiessa koko ajan lisää tilaa itselleen.
Omalla äidinkielellään puhuminen on tapa, jolla luomme yhteyden ympäröivään maailmaan, toisiimme, mutta myös itseemme ja identiteettiimme. Äidinkielen pitäisi olla jokaisen ihmisen perusoikeus, jota tulisi tukea niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Lähetysseura tukee emberojen mahdollisuuksia opiskella heidän omalla äidinkielellään. Työ saa tukea Suomen kehitysyhteistyövaroista.
Anna Lundén, Latinalaisen Amerikan alueellinen viestinnän asiantuntija
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 2/2023.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.
Tilaa Lähetyssanomat