Suomi nähdään maailmalla opetuksen mallimaana. Tämä on monilta osin täysin totta. Suomessa on saatavilla laadukasta koulutusta varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin saakka. Meillä on oppivelvollisuus, ja lapset oppivat koulussa tarvittavat taidot elämää varten, lukutaidosta matematiikkaan. Näin ei ole kuitenkaan kaikkialla maailmassa.
Perustaitojakaan ei opita
Aiemmin oltiin kansainvälisesti huolestuneita siitä, että lapset eivät pääse kouluun kaikkialla. Nykyään ollaan huolestuneita siitä, että iso osa maailman lapsista pääsee kyllä kouluun, mutta he eivät opi siellä edes perustaitoja. On siis mahdollista, että lapsi ei opi koulussa lukemaan tai kirjoittamaan edes yksinkertaista lausetta. Tätä ilmiötä on kutsuttu globaaliksi oppimisen kriisiksi.
Mistä oppimisen kriisi sitten johtuu? Ilmiö on monimutkainen, ja siihen liittyy monia syitä, kontekstista riippuen. Esimerkiksi opettajien ja/tai opetusmateriaalin taso voi olla huono.
Monessa maassa yksi syy on myös opetuksen kieli. On arvioitu, että jopa 40 prosenttia maailman lapsista opiskelee koulussa kielellä, jota he eivät puhu tai ymmärrä. Monissa maissa on yksi virallinen kieli, joka on myös opetuskielenä kouluissa.
Oma kieli virallisen rinnalle
Maassa saattaa olla kuitenkin lukuisia ryhmiä, jotka eivät puhu virallista kieltä – kieltä, joka saattaa olla esimerkiksi kolonialismin peruja. Siten lapsi, joka koulunpenkillä yrittää opetella lukemaan vieraalla kielellä, on heti muita oppilaita jäljessä ja vaarassa jäädä kokonaan koulusta pois.
Tutkimusten mukaan on selvää, että lapsi oppii parhaiten omalla äidinkielellään. Opetus kannattaisi järjestää siten, että aluksi opetuskieli ja -materiaalit ovat lapsen omalla kielellä, ja pikkuhiljaa opintovuosien varrella toisen kielen määrää lisätään. Täten lapsi oppii myös virallisen kielen, ja hänellä on valmiudet esimerkiksi yliopistoon.
Tukea vammaisten lastenkin opiskeluun
Miten Suomi koulutuksen mallimaana voisi sitten vastata oppimisen kriisiin? Paljon tehdään jo hyvää työtä ympäri maailmaa.
Suomen Lähetysseura kantaa oman kortensa kekoon, ja muun muassa tekee työtä kielellisten oikeuksien toteutumiseksi ja äidinkielisen opetuksen edistämiseksi eri maissa. Lähetysseura tukee myös vammaisten lasten koulunkäyntiä, esimerkiksi kuurojen lasten viittomakielistä opetusta.
Silti on selvää, että paljon työtä on vielä jäljellä. Suomen tulisi yhä vahvemmin panostaa siihen, että laadukas koulutus olisi arkipäivää yhä useammalle. Siksi Lähetysseura, yhdessä useiden muiden järjestöjen kanssa, vaikuttaa eduskuntapuolueisiin, jotta koulutus nousisi yhdeksi kehityspolitiikan kärkiteemaksi uuden hallituksen myötä. Panostus koulutukseen kannattaa, sillä koulutus on toimivan ja kestävän yhteiskunnan edellytys.
Sinä pystyit lukemaan tämän, toivottavasti tulevaisuudessa myös hän.
Jarkko-Pekka Kärkkäinen
Ihmisoikeusasiantuntija Suomen Lähetysseurassa
Järjestöt ovat julkaisseet yhteisen kannanoton, jossa on selkeitä suosituksia siitä, miten Suomi voisi nousta yhä vahvemmin edistämään laadukasta koulutusta maailmalla. Suomen Lähetysseuran lisäksi kannanotossa ovat mukana Fingo, Interpedia, Kirkon Ulkomaanapu, Opettajat ilman rajoja, Pelastakaa Lapset, Seed, Suomen Pakolaisapu, Suomen YK-liitto, Suomen Ylioppilaskuntien Liitto, Suomi-Kenia Seura, UNICEF ja Vammaiskumppanuus.
Voit lukea järjestöjen kannanoton tästä.
