Helsinki Peace Talks -keskustelussa kirkkojen edustajat ja yliopistotutkijat pohtivat kirkkojen roolia rauhantekijöinä. Globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola näkee kirkkojen ja uskontojen roolin kahtalaisena – sekä toisaalta rauhaa tukevina ja toisaalta sitä estävinä tai uskontoa valtapolitiikkaan käyttävinä.
– On tutkimuksia, jonka mukaan noin 80 prosenttia maailman ihmisistä pitää uskonnollisia symboleja myönteisinä tekijöinä. Samoin useimmissa uskonnoissa pyhät tekstit ja niiden analyysi löytää paljon rauhan ja konfliktin sanoitusta – pyhät tekstit voivat olla lähtökohtana, sanoo Vuola.
Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson pohtii, uskallammeko riskeerata myös oman asemamme etsiessämme rauhaa? Aiemmin kysymykset rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta olivat seurakunnissa tärkeämpiä ja vahvempia, arvioi Rolf Steffansson.
Palestiinassa työskentelevä konsultti ja koordinaattori Rifat Kassis oli panelistina ja hän pohti, miten Palestiinassa kristittyjen määrä vähenee.
– Emme tunne olevamme vähemmistö, mutta väkemme vähenee koko ajan. Paikallisia kirkkoja on vähän ja suurin osa kristillisistä kirkoista on muualta tulleita. Nämä tarvitsevat poliittista auktoriteettia ja se on israelilainen auktoriteetti, joka myöntää erilaiset luvat.
– Meidän on vaan jatkettava yhteistä työtä eri ihmisten ja ryhmien kanssa. Kansainvälisen yhteisön on toimittava ja luotava painostusta niiden puolesta, jotka ovat heikoimmassa asemassa – ei riitä ,että on profeetallinen ääni vaan on oltava profeetallisia tekoja, sanoi Kassis.
