Mitä jos suoritettaisiin opintojen lopputyö Aasiassa, oli Suna Mikkolan ja tämän vuosikurssilaisten ajatus syksyllä 2023. Proakatemian yrittäjyyden ja tiiminjohtamisen kolmevuotisissa opinnoissa oli painottunut käytännönläheinen yhdessä tekeminen. Opiskelijaryhmällä kokemusta oli karttunut erilaisten projektien parissa aina tapahtumatuotannosta kiinteistönhuoltopalveluihin. Lopputyötä varten piti hankkia toimeksiantaja ulkomailta, ja Sunan ryhmä pohti vaihtoehtoja eri maista. Matka olisi mahdollisuus viettää aikaa yhteenhitsautuneella porukalla ennen kuin kaikki lähtisivät valmistumisen jälkeen omille teilleen.
”Aika nopeasti nousi esiin hyväntekeväisyyskulma ja aloimme kontaktoida kansainvälisesti toimivia järjestöjä”, projektipäälliköksi nimetty Suna kertoo.
Vuotta myöhemmin ja monen mutkan kautta, marraskuussa 2024, 18 opiskelijan ryhmä suuntasi Bangkokiin, jossa heitä odotti toimeksiantoprojekti Lähetysseuran ja paikalliskumppaneiden parissa. Matka oli jännittävä, sillä se oli monelle ensimmäinen kaukomatkakohde ja ensikosketus kehittyviin maihin. Niin myös Sunalle.
Atte Takamaa. Kuva: Anni Tapio
”Yhteistyö Lähetysseuran kanssa tuntui kuitenkin turvalliselta, sillä järjestö oli osalle meistä ennalta tuttu. Olen itsekin käynyt Päiväkummun rippileirin ja sukulaisiani on ollut lähetystyössä Pakistanissa ja Taiwanissa”, Suna kertoo.
Siinä missä kirkko ja lähetystyö on kulkenut luontevana osana Sunan koko elämää, osalle nuorista lähetystyö tuntui ennalta vieraalta ja ehkä jopa hieman pelottavalta.
”Vaikka olemme kaikki avoimia erilaisuutta kohtaan, heräsi ryhmässä huolta siitä, miten paljon uskonto näkyy työssä ja voivatko myös ei-uskovaiset osallistua yhteistyöhön paikallisen kirkon kanssa”, Suna kertoo.
Kirkon työ osoittautui kuitenkin hyvin käytännönläheiseksi ja jälkikäteen koko huoli huvitti.
”Mietimme, miten edes murehdimme tämmöistä”, Suna sanoo ja nauraa.
Hän tunnistaa, että termi lähetys voi herättää joissakin negatiivisia ennakkoluuloja esimerkiksi käännyttämisestä. Hänelle se on kuitenkin yksi neutraali sana muiden joukossa.
”Lähetystyöhän voi olla periaatteessa mitä tahansa työtä. Lisäksi kirkkojen työssä voi olla eri uskonnoista tulevia ihmisiä, eikä heitä tuomita sen perusteella.”
Suna pohtii, miten tärkeää olisi lisätä tietoisuutta ja rakentaa brändikuvaa lähetystyöstä, jotta kärkkäiden ennakko-oletusten syntymistä voitaisiin ehkäistä ennalta.
Kirpputorin perustamista ja somesisällön tuottamista
Bangkokiin saavuttuaan ryhmä suunnisti heti ensi töikseen Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon päätoimistolle. Kirkko on jo pidemmän aikaa pyörittänyt kirpputoria varainhankintansa tueksi, ja nyt tarkoituksena oli laajentaa toimintaa laitakaupungilta keskeisemmälle alueelle pääkirkon yhteyteen.
Nuoret pääsivät jakamaan vinkkejä kirpputoritoiminnan tehostamiseksi ja uusien asiakkaiden tavoittamiseksi. Tämän jälkeen ryhmä pääsi itse tositoimiin. Pihalle kootun katoksen alla oli kasoittain tavaraa ja vaatteita. Tähän kirpputori olisi tarkoitus rakentaa.
Ei aikaakaan, kun roolijaot olivat selvät ja täysi tohina päällä. Huolimatta 30 asteen helteestä ja aikaerorasituksesta myymälä oli päivän päätteeksi valmis. Piispa ei ollut uskoa silmiään.
Toisena päivänä nuoret pääsivät hyppäämään toisenlaisiin tunnelmiin, kun he suuntasivat Bangkokin suurimpaan Khlong Toein slummiin, jossa toimii kirkon ylläpitämä päiväkoti ja musiikkikoulu.
”Olimme varautuneet henkisesti raskaaseen päivään, mutta yllätykseksemme päällimmäisenä mieleen jäikin positiivisuus ja toiveikkuus. Saimme kuulla tarinoita, miten moni heikoista lähtökohdista tuleva lapsi oli päässyt ponnistamaan musiikin ammattilaiseksi ja opetti nyt vuorostaan tulevia muusikonalkuja”, Suna kertoo.
Viimeinen päivä oli varattu Lähetysseuran kumppanijärjestön Alliance Anti-Trafficin (AAT) tapaamiseen. Järjestö tekee ihmiskaupan vastaista työtä sekä tukee seksuaalista väkivaltaa ja riistoa kohdanneita naisia.
”Olin toki ennestään tietoinen, että ihmiskauppaa tapahtuu. Mutta aihe tuli aivan uudella tavalla lähelle, kun saimme kuulla siitä suoraan työtä tekeviltä asiantuntijoilta”, Suna sanoo.
Opintomatkalaisten ryhmä halusi hyödyntää omaa osaamistaan AAT:n asian viemiseksi suomalaiselle yleisölle ja etenkin nuorille. He päätyivät tekemään somevideon, jossa taustoitetaan ihmiskauppaa ilmiönä sekä kerrotaan, mitä hyvää AAT ja Lähetysseura saavat työllä aikaan.
Isoäidin jalanjäljissä
Opintomatka Bangkokiin oli merkityksellinen kokemus Sunalle myös erityisestä syystä: hänen oma isoäitinsä Riitta Jaakkola (os. Mikkola) oli 1970-luvulla Lähetysseuran työntekijänä Pakistanissa. Yhteensä kahdeksan vuoden ajan hän työskenteli opettajana, koulun johtajana ja sosiaalityöntekijänä.
”Tutustuminen Lähetysseuran työhön Bangkokissa auttoi ymmärtämään mummuani ja tämän työn merkitystä paremmin. Soitin pariinkin otteeseen Bangkokista hänelle jakaakseni ajatuksia. Tuntui, että tämä kokemus lähensi meitä”, Suna kertoo.
Oikeastaan voisi sanoa, ettei Sunaa olisi ilman isoäidin Pakistanin-vuosia. Riitta nimittäin adoptoi Sunan äidin Pakistanissa ollessaan. Vuonna 1980 he palasivat yhdessä Suomeen, jossa Riitta jatkoi uraa Kuhmalahden seurakunnan kirkkoherrana ja sittemmin rovastina.
”Usko on aina näkynyt luontevana osana perheemme arkea. On luettu Raamattua, rukoiltu yhdessä ja opetettu, että Jumalaan voi aina turvata. Mummulta sain myös pienenä oman nimikkoraamatun”, Suna kertoo.
Perheessä on ollut myös tilaa erilaisille ajatuksille, ja omaan uskoon on saanut kasvaa rauhassa.
”Allekirjoitan kristilliset arvot sataprosenttisesti, ja jos minulla on joskus omia lapsia, haluan myös heidän saavan kristillisen kasvatuksen”, Suna sanoo.
Suna pitää kirkon kansainvälistä työtä todella merkityksellisenä. Erityisesti työ lasten parissa koskettaa häntä.
”Varmasti osittain oman perhetaustani vuoksi: jos mummuni ei olisi adoptoinut äitiäni, äidillä olisi ollut hyvin erilaiset lähtökohdat elämään”, Suna sanoo.
Kokemus sytytti kipinän kertoa lähetystyöstä
Suna valmistui Proakatemian ammattikorkeakouluopinnoista vuoden 2024 lopussa.
”Viime syksy oli rankka puristus. Kirjoitin opinnäytetyötäni samalla kun valmistelimme opintomatkaa. Olen kuitenkin todella tyytyväinen, mitä saimme yhdessä aikaiseksi. Pääsin myös oppimaan paljon johtajuudesta”, Suna kertoo.
Viime vuoden aikana Suna teki opintojen ohella juontajan töitä kauppakeskuksissa ja yritystapahtumissa. Esiintyminen ja tapahtuma-ala ovatkin vastavalmistuneen naisen tämänhetkinen unelma.
”Keskityn nyt luomaan kontakteja, jotta voisin tulevaisuudessa tehdä yhä enemmän töitä tapahtumatuotannon parissa.”
Hän haaveilee myös palaavansa Bangkokiin.
”Suunnittelen jo matkaa tulevalle talvelle, ja olisi ihana vierailla samalla tutuissa paikoissa. Nyt osaisin myös huomioida asiat eri tavalla ja miettiä, mitä voisin tuoda mukanani. Esimerkiksi musiikkikoululla olisi ollut keräyslipas, mutta harmiksemme kaikilla meistä ei ollut käteistä. Nyt osaisin varautua etukäteen.”
Kokemusten jakamisesta eteenpäin muodostui ylipäänsä matkalla oleville nuorille keskeinen missio.
”Koimme olevamme tosi etuoikeutettuja siinä, mitä kaikkea pääsimme kokemaan ja miten ihmiset antoivat meille aikaansa. Pidämme tärkeänä, että voimme nyt vuorostamme viedä kaikkea oppimaamme ja kokemaamme eteenpäin ystäville ja tutuille. Moni asia on kuitenkin vaikea sanoittaa, ne pitää kokea itse.”
Suna Mikkola
- Kuka olet? Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tradenomi. Lähetysseuran nuori.
- Missä asut? Tampereella.
- Mitä harrastat? Teen kitaristin kanssa laulukeikkoja. Lisäksi urheilu kuuluu vahvasti arkeeni: kuntosali ja juokseminen.
- Mitä syöt aamuisin? Puuroa ja marjoja.
- Lempivirtesi? Kristus kirkkauden toivo, mutta varsinaisista virsistä Herra, kädelläsi. Se on kaunis ja kiva laulettava.
Teksti: Anna Peltonen
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomissa 3/2025.
Nyt kun olet täällä…
…meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
Tilaa Lähetyssanomat