Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Pauliina Parhiala: Kirkon ja kristittyjen rauhantehtävä on maailmanlaaja 

Viime vuosina olemme saaneet kokea konkreettisesti, että rauha ei ole itsestäänselvyys. Lähi-idän konfliktit ja niiden suurvaltapolitiikat ja keskinäisriippuvuus, riipaiseva hätä Sudanissa ja sota omalla mantereellamme Venäjän hyökättyä Ukrainaan ovat kaikki piirtäneet kuvaa rauhattomasta ajasta.  

Rauhankyyhky vaaleansinisellä taustalla
Kuva: Pixabay.

Sodan ja rauhan tutkijatkin raportoivat, että olosuhteet, jotka edeltävät suuria konflikteja ovat korkeammalla kuin koskaan sitten toisen maailmansodan. Lisäksi yhä harvemmat konfliktit päättyvät rauhansopimukseen tai sotilaalliseen ratkaisuun. Pitkäkestoiset konfliktit ovat myös yhä kansainvälisempiä.  

Samalla asevarustelu on lisääntynyt. Rauhattomat maat ovat entistä rauhattomampia ja humanitaarinen hätä syvenee. Kuusi seitsemästä ihmisestä elää turvattomassa ympäristössä ja neljännes sodan keskellä. 

Oma maamme on maailman rauhallisinta kärkeä, mutta ympärillä oleva sodan melske, turvattomuuden tunteet ja huoli tulevasta vaivaavat myös suomalaisia.  

Tällaisena aikana meidän tulisikin etsiä rauhaa sisältämme ja toinen toistemme väliltä kaikin voimin. Rauhanrakennus on kirkolle ja kristityille annettu tehtävä. Vuorisaarnassa Jeesus kutsuu rauhantekijöitä autuaiksi.  Hän kutsuu ihmisiä sovintoon Jumalan ja toinen toistensa kanssa. Jeesus hylkää kokonaan väkivallan ja kutsuu meitä kaikkia irtautumaan koston ja pahan kierteestä.  

Varautumisesta puhuu nyt moni yhteiskunnallinen vaikuttaja Suomessakin. Sillä onkin oma merkityksensä. Kirkon erityinen tehtävä on kuitenkin tässäkin ajassa puhua kaiken yli käyvästä Rakkaudesta, rauhan mahdollisuudesta mahdottomaltakin tuntuvan poliittisen tilanteen keskellä sekä tehdä väsymättä työtä sovinnon ja oikeudenmukaisuuden puolesta.  

Meillä jokaisella on rauhanrakennustehtävä lähipiirissämme, naapurustossa ja työpaikoilla. Kirkkojen rauhanrakennustehtävä on maailmanlaaja – kansainvälinen ja yhteiskunnallinen. Kirkot ja muut uskonnolliset yhteisöt voivat välittää rauhaa korkean tason poliittisissa prosesseissa, mutta myös rakentaa sovintoa yhteiskuntien ruohonjuurilla. Meidän täytyy tehdä tätä kaikkea enemmän ja kunnianhimoisemmin ja samalla haastaa niitä, jotka uskonnollisin tunnuksin oikeuttavat vihaa ja väkivaltaa. 

Huolen ja sodan keskellä joulurauhan löytäminen voi tuntua vaikealta. Kristus on kuitenkin Rauhan Ruhtinas. Jeesus-lapsi syntyi rauhattomaan, väkivaltaiseen maailmaan. Jumala tuli ihmiseksi juuri tämän rauhattoman, väkivaltaisen maailman keskelle. Voimme rukoilla, että Hän kääntää kasvonsa kipuilevan maailmansa puoleen.  Rukoillaan, että Jumala rakentaa meissä nyt sitä valtakuntaa, jossa väkivalta muuttuu rakkauden teoiksi ja sota oikeudenmukaiseksi rauhaksi. Yksin ja omin avuin emme tähän pysty.  

Teksti: Pauliina Parhiala, toiminnanjohtaja  

 

Lähde: Global Peace Index 2024 GPI-2024-web.pdf