Ajelimme kollegoiden kanssa kambodžalaiseen kylään, jossa pienen paikallisen luterilaisen kirkon pappi toivotti meidät tervetulleeksi. Hymyilevä kirkon tiimi sai meidät ulkomaalaiset, farangit, tuntemaan olomme kotoisaksi saman tien.
Hiki valui selässä, ja hiekkapöly nousi tuulen mukana ilmaan. Taustalla kuului kylän ääniä, mutta show’n varastivat kirkon takapihalla kanat, jotka kotkottivat omaa kakofonista sinfoniaansa. Kukkokin äityi kiekumaan, että tämä on minun valtakuntani, vaikka kirkon edustama valtakunta oli kuitenkin voitolla heti kättelyssä.
Kun olimme vaihtaneet terveiset ja jutelleet niitä näitä, kirkon pappi vei meidät katsomaan kanojaan. Siellä kanat ja kukot elivät sopusoinnussa kirkon kanssa.
Isäntämme kertoi, että hän vaimonsa kanssa hautoi inkubaattorissa munia, joista sitten kuoriutui aikanaan tipuja. Kun tiput olivat tarpeeksi isoja, veivät kirkon vapaaehtoiset kymmenen tipua yksittäisiin kylän köyhiin perheisiin lahjaksi.
Kun perhe sitten sai isoiksi kasvaneista kanoista uusia tipuja, palauttivat he kymmenen tipua kirkolle, jotka sitten kirkko jakoi taas uudelle köyhälle perheelle. Tapahtui niin sanottu moninkertaistumisen ihme.
Perheiden ravintotilanne parani, kun saatiin munia ja kanoja ravinnoksi. Samalla kyläläisten yhteys kasvoi, kun jaettiin omasta eteenpäin.
Istuimme köyhän perheen pihalla ja joimme kookospähkinästä vettä janoomme, samalla kuunnellen perheen äidin kiitollisuutta kirkolle – taivas oli siinä.
* Pyhä hetki *
Pappi kertoi, että kyläläiset tulivat hänen ja hänen vaimonsa luokse kysymään neuvoja elämän vaikeissa hetkissä, oli sitten avioliitto-ongelmia tai lasten kanssa haasteita. Se ei haitannut, vaikka oltiin eri uskontotaustaisia. Kristittyyn pappiin luotettiin, kun saatiin konkreettisia neuvoja. Ei vain veden vihmomista ja siunailua.
Kun sitten istuimme paikalliseen tapaan kirkon lattialla syömässä riisiä, vihanneksia ja muita lähituotteita paikallisten kristittyjen kanssa, tuntui, että taivas oli siinä. Joesta kalastettu kalakin maistui erityisen hyvältä. Vähän niin kuin siinä tarinassa viisi leipää ja kaksi kalaa.
* Pyhä hetki *
Seuraavalla viikolla kohtasimme Thaimaassa yhdeksän kummilasta, joita suomalaiset kummit olivat tukeneet opiskelussa vuosien varrella. Joku kertoi, ettei heidän perheessänsä raha riittänyt aikoinaan edes ruokaan, saati sitten opiskeluun.
Sitten, kuin ihmeen kautta, oli saatu kirkon kautta kummi Suomesta tukemaan koulunkäyntiä. Nyt sitten opiskeltiin jo yliopistossa, ammattikorkeakoulussa tai lukiossa, kuka missäkin, ja osa oli jo saanut työpaikan. Nyt pystyttiin jo tukemaan omaa perhettä taloudellisesti. Elämä hymyili, jonkun tuhansien kilometrien päässä asuvan hyväsydämisen takia.
Olihan se kummi saanut kirjeitä ja raportteja vuosien varrella, miten opiskelut olivat edenneet, mutta ymmärsiköhän hän todella, miten ison muutoksen hänen tukensa olikaan tuonut elämään. Elämä oli kirjaimellisesti saanut uuden suunnan, uuden merkityksen.
Valmistumisen jälkeinen työpaikka oli avannut mahdollisuuden auttaa toisiakin heikossa asemassa olevia. Moninkertaistumisen ihme.
Kun sitten lukiota käyvä kummilapsi otti kitaran ja lauloi kavereidensa kanssa hengellisen kiitoslaulun thai-kielellä – taivas oli siinä. Ei enempää ei vähempää.
* Pyhä hetki *
Olli Pitkänen, Etelä- ja Kaakkois-Aasian aluejohtaja
