Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Missä on Suomen ja Namibian suurin ero? Kotimaahan palannut Ilkka Repo keksi vastauksen nopeasti

Lähetysseurassa 30 vuotta työskennellyt Ilkka Repo näki uransa aikana, miten Namibian kirkko itsenäistyi.

Ilkka repo hattu päässä ja aurinkolasit silmillä.
Ilkka Repo työskenteli Lähetysseurassa talouden ja hyvän hallinnon asiantuntijana. Kuva: Virve Rissanen

Päätös ei ollut helppo. Ilkka Repo oli jo pari vuotta asunut eri maassa vaimonsa kanssa, ja elo Namibiassa oli käynyt yksinäiseksi ja henkisesti raskaaksi. Silti työ eteläisen Afrikan ihmisten parissa tuntui rakkaalta.

“Tunnelma oli kaksijakoinen”, hän kertoo.

Kun eteen sitten tarjoutui työpaikka kotiseudulta, Raudaskylän kristilliseltä opistolta Ylivieskasta, Repo otti tarjouksen vastaan. Nyt hän työskentelee opistolla talous- ja hallintopäällikkönä.

Vastuu siirtyi namibialaisille

Ensimmäistä kertaa Repo lähti Namibiaan 1990-luvun alussa. Ulkomailla oloa kertyi 20 vuotta ja työtä Lähetysseurassa yhteensä 30 vuotta. Tuona aikana työ ehti muuttua paljon.

Ensin lähetysseuralaiset olivat kirkon töissä, nykyään hallinnollisina tukijoina ja laajempaa aluetta palvellen.

“Namibian kirkko on kehittynyt, ja heillä on paljon työntekijöitä”, Repo sanoo.

Hänen mukaansa Namibian evankelis-luterilainen kirkko on itse ottanut vastuun työstään ja toimii osaavien ihmisten käsissä. Lähetysseura tukee edelleen stipendiaatteja Paulinumin pappisseminaarilla, ja eteläisen Afrikan kirkkojen yhteistyöjärjestö Lucsan kautta työskentelevät Lähetysseuran Sakari ja Päivi Löytty palvelevat nyt sekä Namibian että sen lähimaiden pieniä luterilaisia kirkkoja.

Repo uskoo, että ystävyyttä, vuorovaikutusta ja teologista vaihtoa tulee olemaan nimenomaan Suomen ja Namibian kirkkojen välillä jatkossakin. Jo nyt monella hiippakunnalla on omia yhteistyösopimuksia Namibiaan.

Suomessa työ on asiakeskeistä

Kun Repo palasi Suomeen, hän huomasi suuren eron maiden työkulttuureissa. Suomen asiakeskeisyys yllätti. Eteläisessä Afrikassa suhtaudutaan työhön eri tavalla.

“Ihmisten elämä ja oleminen on mukana myös työkuvioissa”, hän kertoo.

Nyt hänestä tuntuu, että ratkaisu Suomeen paluusta oli hyvä ja oikea. Aina välillä hän miettii, miten ihmiset Namibiassa voivat. Onneksi yhteyttä voi pitää nykyään helposti.

Suomen ja Namibian välisen yhteyden Repo toivoisi muutenkin pysyvän tiiviinä.
“Toivon, että kirkkojemme keskusteluyhteys ei näivettyisi koskaan.”

Teksti ja kuva: Virve Rissanen

Kuuntele Kirkko maailmalla -podcastista, mikä oli Ilkka Revon uran mieleenpainuvin automatka, ruokaelämys, kulttuurishokki ja Jumalan läsnäolo!

Lue myös: Nämä kolme asiaa siintävät lähetystyön tulevaisuudessa