Bimala Bishwakarma (18) on nuori dalit-nainen Mugusta, Nepalista. Hän kävi yläkoulun ja lukion Lähetysseuran kummituella ja saa nyt vielä tukea ammattiopintoihinsa. Vuoden mittaiset teoriaopinnot eläintenhoidosta ovat ohi ja kuuden kuukauden työharjoittelusta on vielä puolet jäljellä.
Kun Lähetysseura aloitti kummityön Mugussa vuonna 2005, vain 30 dalit-tyttöä koko läänissä kävi koulua. Kummityön ja siihen liittyvän valistustyön ansiosta asenteet ovat muuttuneet. Bimala on perheensä nuorin ja hän on saanut käydä koulua aikana, jolloin dalit-tytöt Mugussakin ovat jo tavallinen näky koulun penkissä.
– Vanhempani eivät ole käyneet päivääkään koulua. Ei myöskään vanhin siskoni. Hän on siitä joskus vihainen vanhemmilleni. Myös kaksi isoveljeäni ovat opiskelleet vähemmän kuin minä. Heidän on vaikea saada töitä ja toinen suunnitteleekin lähtöä Dubaihin.
Avioliitto saa vielä odottaa
Monet Bimalan ikätoverit ovat jo naimisissa ja heillä on lapsia. Bimalaa vanhemmat kannustivat opiskelemaan. Isoveli ehdotti Bimalalle eläintenhoitajan opintoja, koska sille taidolle on Bimalan kotiseudulla tarvetta. Työnsaanti huolestuttaa silti. Oman yrityksen perustaminen on kallista ja alakastisena hänen voi olla vaikea saada töitä valtion ylläpitämiltä klinikoilta. Työharjoitteluaan hän suorittaa eläinklinikalla Etelä-Nepalin Tikapurissa.
– Täällä ei puhuta kasteista ollenkaan, työkaverini ovat kivoja minua kohtaan. Kouluaika Mugussa oli toisenlaista. En päässyt koulukaverieni kotiin sisälle. Kavereille se olisi sopinut, mutta ei heidän vanhemmilleen. Silti tilanne on jo parempi kuin omien vanhempieni ollessa nuoria. He eivät saaneet mennä lähellekään yläkastisten koteja, Bimala kertoo.
Silti Bimala ikävöi kotiin Muguun ja unelmoi, että hän löytäisi töitä sieltä. Viimeksi hän on päässyt käymään kotona lokakuussa.
– En voi käydä usein, koska bussimatka Mugun pääkaupunkiin kestää kolme päivää ja sieltä minulla on vielä puolentoista päivän kävelymatka kotiin.
Bimala on kiitollinen koulunkäyntiin ja ammattiopintoihin saamastaan tuesta. Perheen tulot eivät olisi opiskelua mahdollistaneet.
– Jos jotain voisin vielä toivoa, niin tukea ja neuvoa työnhaussa sitten, kun on sen aika.
Teksti ja kuvat Janne Juhaninmäki
#160tarinaa
Suomen Lähetysseura viettää tänä vuonna 160-vuotisjuhlavuotta. Sen kunniaksi haluamme kertoa tarinoita toivosta ja uskon voimasta.
Anna hyvän työmme jatkua ja lahjoita toivoa tulevaisuuteen »
