Ihmisoikeuksien lisääntynyt kyseenalaistaminen, anti-gender -liike sekä koronapandemian ja ilmastonmuutoksen seuraukset uhkaavat ihmisoikeuksien toteutumista. Sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää ja sen normipohjaa kyseenalaistetaan, sananvapauden tila kapenee ja ihmisoikeuspuolustajia uhataan – erityisesti naisihmisoikeuspuolustajien asema on haavoittuva. Tiistaina 31. tammikuuta julkaistu Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) raportti Ihmisoikeusperustaisuus Suomen kehityspolitiikassa painottaa, että Suomen kehityspolitiikan ja -yhteistyön keskiössä olevalle ihmisoikeusperustaiselle lähestymistavalle (1) on kasvava tarve.
Raportin mukaan vain 3,1 % maailman väestöstä asuu avoimen kansalaisyhteiskunnan maissa (2) , vuonna 2020 arviolta 720-811 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsi nälästä (3) ja vuoteen 2030 mennessä kaksi kolmasosaa maailman köyhimmistä ihmisistä asuu hauraissa ja konflikteissa kärsivissä valtioissa (4) . Työsarkaa riittää.
Demokratia itsessään ei takaa ihmisoikeuksien toteutumista. Human Rights Watchin vuosiraportti(5) osoittaa, miten demokraattisesti valtaan valitut johtajat ovat paikoitellen epäonnistuneet vastaamaan mm. köyhyyden ja epätasa-arvon, ilmastonmuutoksen tai rodullisen epäoikeudenmukaisuuden ongelmiin lyhytnäköisen poliittisen kamppailun vuoksi. Jotkut populistiset poliitikot pyrkivät herättämään huomiota rasistisilla, seksistisillä, muukalaisvihamielisillä ja homofobisilla puheenvuoroilla.
Human Rights Watchin johtopäätös onkin, että poliitikkojen on aiempaa tarmokkaammin tehtävä töitä vastatakseen kansallisiin ja globaaleihin ongelmiin, jotta demokratia lunastaa sille asetetut odotukset. Käytännössä tämä tarkoittaa demokraattisten instituutioiden – kuten oikeuslaitosten, vapaan median, vahvan lainsäädäntöelimen ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan – puolustamista silloinkin, kun ne haastavat toteutettavaa politiikkaa.
KPT:n raportti päätyy samaan tulokseen. Suomenkin on varaa petrata. Kehityspolitiikan (6) ihmisoikeusperustaisuus kaipaa lisää kunnianhimoa. Tämä edellyttää päätöksentekijöiltä ja muilta kehityspolitiikan toimijoilta poliittista tahtoa, osaamista ja resursointia. Vaade koskee laaja-alaisesti eri politiikka-aloja ja Suomen ulkosuhteiden kokonaisuutta ja vaikuttamistyötä kansainvälisellä tasolla.
Raportti suosittaakin, että poliittisten puolueiden tiedonsaantia Suomen ihmisoikeussitoumuksista sekä Suomen roolista ihmisoikeuksien edistäjänä tulee vahvistaa. Kehitysrahoitus tulee säilyttää vähintään nykyisellä tasolla. ”Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa tulee nähdä tärkeänä keinona toimeenpanna Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden ketään ei jätetä -periaatetta”.
KPT:n raportti toi järjestöjen näkökulmasta myös ilahduttavia uutisia. Suomen kehitysyhteistyössä toimintaa luokitellaan sen ihmisoikeusvaikutusten kunnianhimon perusteella. Ihmisoikeussokeaa työtä Suomi ei rahoita ollenkaan, mutta muutoin toiminta jakautuu ihmisoikeuden huomioivaksi, ihmisoikeuksia edistäväksi tai ihmisoikeushaasteisiin tarttuvaksi – viimeksi mainitussa tulostavoitteena on vaikuttaa ihmisoikeusongelmien juurisyihin.
Kun eri rahoituksen kanavia vertailtiin, kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö erottui muista rahoituskanavista erityisen myönteisesti: 94 % toiminnasta oli joko ihmisoikeuksia edistävää tai ongelmiin tarttuvaa. Tuki järjestöille on siis tukea ihmisoikeuksille.
Järjestöt ja niiden yhteistyökumppanit kehittyvissä maissa ovat sisäistäneet, että hyvän tekeminen itsessään ei automaattisesti johda pysyvään muutokseen. Ne edistävät aktiivisesti esimerkiksi vammaisten ihmisten tietoisuutta omista oikeuksistaan ja tekevät vaikuttamistyötä, jotta lainsäädäntö takaisi vammaisten ihmisten oikeudet ja lainsäädäntöä toimeenpantaisiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kunnianhimoisella otteella – kuten tähänkin asti.
Teksti: Roosa Rantala, ihmisoikeuksien ja vaikuttamistyön asiantuntija, Suomen Lähetysseura
(1) Ihmisoikeusperustaisessa lähestymistavassa ihmisoikeudet velvoitteineen ohjaavat kehityspolitiikan ja -yhteistyön tavoitteensasettelua ja sen ydintä ovat ihmisoikeuksien kunnioittaminen, suojelu ja edistäminen. Osallistuminen, inklusiivisuus, syrjimättämyys, yhdenvertaisuus, vastuuvelvollisuus ja läpinäkyvyys ovat kantavia periaatteita.
(2) Civicus Monitor. Civic Space in Numbers. https://monitor.civicus.org/quickfacts
(3) FAO. The State of Food Security and Nutrition in the World 2021. The world is at a critical juncture. https://www.fao.org/state-of-food-security-nutrition/2021/en/
(4)World Bank: https://www.worldbank.org/en/topic/fragilityconflictviolence/overview
(5) https://www.hrw.org/sites/default/files/media_2022/01/World%20Report%202022%20web%20pdf_0.pdf
(6) Kehityspolitiikka käsitetään raportissa laajassa merkityksessä sisältäen Suomen kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun, kansainvälisen vaikuttamisen sekä muiden kansallisten politiikka-alojen roolin globaalin kestävän kehityksen edistämisessä. Laaja lähestymistapa avaa yhteydet eri politiikka-aloja sääteleviin ihmisoikeussopimuksiin ja luo yhteistä pohjaa erityisesti ulkosuhdealojen yhteiselle ihmisoikeusperustaisuudella.
