Helsingin yliopiston uudessa Kampuskirjastossa Kaisaniemessä järjestettiin 13.3. tilaisuus, jossa Lähetysseura luovutti yliopiston kirjastolle arvokkaan lähetystyöntekijä ja sinologi Toivo Koskikallion Kiina-kokoelman.
– Meille on kunnia saada tämä temaattisesti mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kokoelma haltuumme. Se sijoitetaan kirjaston sinologiselle osastolle tutkijoiden käyttöön, totesi kokoelman vastaanottanut yliopiston vararehtori Ulla-Maija Forsberg.
Pääosin luetteloimaton kokoelma, noin 20 hyllymetriä, sisältää sanakirjoja sekä hengellistä ja kiinalaista filosofista kirjallisuutta. Muutamat vanhimmat teokset ovat 1700-luvulta, ja aineistossa on harvinaisuuksia, joita ei löytyne Kiinasta. Osa aineistosta on vanhaksi kiinaksi, jota osaavat vain asiantuntijat.
Kiinan kirjallisuuden kääntäjä
Nastolassa maanviljelijän poikana syntynyt Juho Toivo Koskikallio (1889–1967) teki pitkän työuran Kiinassa (1920–1947), Hongkongissa 1952–1956 ja Taiwanissa (1962–1964). Suomessa hän toimi seurakuntapappina ja sotavankien kasvatustyössä Suomenlinnassa 1918.
Koskikallion työvuodet Kiinassa osuivat erityisen rauhattomaan vaiheeseen. Koskikallion asuinpaikkana paria Tsingshin vuotta lukuun ottamatta oli Tzelin lähetysasema. Tuolloin Kiinassa elettiin levotonta, kapinoitten ja sotien täyttämää aikaa, mikä antoi leimansa myös lähetystyölle.
Manner-Kiinassa ollessaan hän toimi Suomen Lähetysseuran Kiinan-työalan esimiehenä. Myöhemmin hän toimi Hongkongissa teologisen seminaarin rehtorina ja uudella työalueella Taiwanin saarella.
Jo varhain Koskikallio oli halunnut tutkia kaukaisia asioita. Omien sanojensa mukaan hänessä ”asui etsijän ikävä” ja hän ajatteli, että idän uskonnoista olisi löydettävissä salattu viisaus, jos vain niitä pääsisi tutkimaan. Lähetysajatus oli Koskikallion mielessä jo nuoruusvuosina.
Kielet olivat Koskikallion erityisen mielenkiinnon ja harrastuksen kohteena. Hän oli klassisen kiinan erikoistuntija, minkä lisäksi hän hallitsi mandariinikiinan kielen. Kiinan kielten lisäksi hän oli opiskellut saksaa, englantia, ruotsia, latinaa, hepreaa, kreikkaa ja esperantoa.
Koskikallio käänsi tärkeimmät Kiinan klassisen filosofian teokset suomen kielelle. Hän suoritti merkittävän työn myös kiinankielisen kristillisen kirjallisuuden alalla. Koskikallio käänsi länsimaista kirjallisuutta kiinaksi seurakunta- ja opetustyötä varten.
Lähteenä käytetty tri Kaisa Nikkilän väitöskirjaa ”Kristillinen usko ja Kiinan salattu viisaus – Toivo Koskikallion teologia ja sen kiinalainen konteksti (Helsinki 2000).
