Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Tero Massa: Mitä Krakovasta jäi käteen?

Lähetysseuran asiantuntija Tero Massa analysoi Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksen antia.

”Kristittyjen toivo ei ole halpaa toivoa, vaan toivoa, joka energisoi kantamaan vastuuta koko luomakunnasta.”

Krakovan kastelee harmaa sade aurinkoisten päivien päätteeksi. Kiiruhdan kokouspaikalle lätäköitä väistellen, ja ison kongressikeskuksen pääovilla kättelen vanhoja ja uusia tuttuja. Viimeisenä kokouspäivänä meitä kaikkia väsyttää, naurattaa ja vähän liikuttaakin. Takana on jo yli viikko täyteen pakattuja päiviä: kokouksia, luentoja, päätösten valmistelua, lounastapaamisia, illallisia, pitkiä vierailuja, viestintää ja kaiken edellä luetellun organisointia.

Turnauskestävyyttä kysyvän kokousmaratonin päätteeksi on hyvä kysyä, mitä tästä kaikesta jää meille yhteiseksi pääomaksi. Luterilaisen maailmanliiton kolmastoista yleiskokous on päättymässä, seuraava häämöttää vuonna 2030. Millaiselta maailma ja kirkkojen elämä näyttää silloin?

Vastuullista teologiaa

Yksi nuorten ryhmän edustajista, kanadalainen ilmastotieteilijä Kata Kuhnert korosti yleiskokouksessa Luterilaisen maailmanliiton mahdollisuutta vahvistua erilaisuutta ja moninaisuutta arvostavana yhteisönä polarisoituneessa ja monien kriisien repimässä maailmassa. Hänen äänessään kuului huoli ja hätä, mutta myös sitoutuminen toivoon, joka on kristittyjen sisintä olemusta.

Samasta toivosta puhuu myös yleiskokouksen yhteisesti muotoilema viesti, jonka on tarkoitus kuvata kaikista keskusteluista ja ryhmistä siivilöityneet, yhteisesti jaetut toiveet luterilaisen kirkkoperheen tulevaisuutta koskien. Viestin mukaan kristittyjen toivo ei ole halpaa toivoa, vaan toivoa, joka energisoi kantamaan vastuuta koko luomakunnasta. Se on toivoa, joka perustuu kristillisen uskon ytimeen, Kristuksen ylösnousemukseen ja kuoleman voittamiseen. Kristuksen ylösnousemukseen perustuva toivo on oikeastaan kristittyjen ainoa vaihtoehto maailmassa, jossa on niin paljon toivottomuutta.

Viestissä kehotetaan kirkkoja sitoutumaan kokonaisvaltaiseen lähetykseen, jossa teologinen työskentely, diakonia, vaikuttaminen oikeudenmukaisuuden puolesta ja rauhan rakentaminen ovat kaikki saman evankeliumin todeksi elämistä ja kirkon tehtävää. Tähän kokonaisvaltaiseen näkyyn on myös Lähetysseuran edustajana helppo liittyä.

Yleiskokouksen viestissä puhutaan myös sitoutumisesta vastuulliseen teologiaan, joka tarkastelee, millaisia seurauksia teologinen ajattelu, keskustelu ja opetus tuottaa kirkoissa ja yhteisöissä. Vastuullinen teologia parantaa, luo yhteyttä ja sovintoa. Vastuullinen teologia pyrkii erottamaan Pyhän Hengen työn kirkkoyhteisöä rikki repivistä hengistä. Vastuullinen teologia on eräässä mielessä ”itseään suurempaa”, eli se pyrkii ymmärtämään oman vastuunsa laajemmin kuin pelkästään teologisena diskurssina.

Tero Massa on kokousvieraiden ympäröimä. Kuva: Albin Hillert, LML.

Vammaiset ihmiset ja nuoret mukaan

Yleiskokous teki myös päätöksiä, jotka ohjaavat Luterilaisen maailmanliiton työtä seuraavina seitsemänä vuotena. Näitä olivat muun muassa päätökset vahvistaa teologista koulutusta, ristinteologian ja kokonaisvaltaisen mission tutkimusta, sekä osallisuuden vahvistamista Luterilaisen maailmanliiton työssä ja tapaamisissa. Yleiskokous päätti myös sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden linjauksen valmistamisesta vuoteen 2026 mennessä.

Erityisellä ilolla kuuntelin päätöstä vammaisinkluusion sisällyttämisestä kaikkeen Luterilaisen maailmanliiton työhön. Nuorten osallisuutta vahvistettiin merkittävällä päätöksellä, joka pitää huolen siitä, että heidän vähimmäisosuutensa lasketaan jatkossa alueellisesti varsinaisten edustajien joukosta, eikä kaikkien yleiskokouksen osallistujien kesken niin kuin on tällä hetkellä. Yleiskokous päätti myös vahvistaa työtään ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä – tavoitteena hiilineutraalius vuonna 2030!

Viimeistä edeltävänä päivänä nuoret marssivat ulos konferenssisalista kantaen kylttejä: ”Luomakunta ei ole myytävänä” ja ”Haluamme ilmasto-oikeudenmukaisuutta.” Nuorten viesti ja hätä yhteisestä maailmasta koskee myös kaikkia niitä, joita nykyiset valtarakenteet sortavat: alkuperäiskansoja, naisia, nuoria, vammaisia, seksuaalivähemmistöä. Kuuleeko tämä luterilainen kirkkoperhe ja muut Kristuksen kirkkoon kuuluvat niiden äänen, joiden ääni on vuosisatojen ajan vaiennettu? Kuullaanko heidän äänensä toivon äänenä, joka haluaa luoda parempaa tulevaisuutta kaikille?

Seuraavat seitsemän vuotta tulevat kertomaan Luterilaisen maailmanliiton elinvoimaisuudesta, uskottavuudesta ja sen omasta sitoutumisesta yhteisön päätöksiin ja julkilausumiin.

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

 

Tero Massa, Kirkko ja teologia -teemapäällikkö