Teologisessa symposiumissa Rovaniemellä Valtakunnallisilla Lähetysjuhlilla 12.6. keskusteltiin Suomen Lähetysseuran Teologisen asiakirjan yhteiskunnallisista vaikutuksista. Osallistujia symposiumissa oli lähes 150.
Lähetysseuran ulkomaantyönjohtaja Rolf Steffansson sanoi, että länsimaissa halutaan tehdä taloudelliset näkökulmat ainoiksi ohjenuoriksi.
”Me autamme silloin, kun se hyödyttää meitä. Samalla halutaan siirtää yhteisvastuuta vapaaehtoistoiminnaksi. Suomessa on viimeisten vuosien aikana käyty hyvin vaarallista arvokeskustelua. Siinä on jatkuvasti korostettu, että meillä ei nyt ole varaa välittää kaukaisista lähimmäisistä. Sekä keskustelussa valtiollisesta kehitysyhteistyöstä että maahanmuuttajista lähimmäinen nähdään kulutilinä, joka tuo meille lisämenoja”, Steffansson sanoi.
”Seuraavien neljän vuoden aikana halutaan leikata neljäkymmentä prosenttia kehitysyhteistyörahoista. Hallitus on korostanut, että leikkaukset eivät ole ideologinen valinta vaan puhdas säästötoimenpide. Tämä ei pidä paikkaansa. Kristillisessä arvomaailmassa heikoimmista välittäminen on mitä syvimmin arvovalinta. Tarvitsemme nyt teologista analyysia siitä, mistä kertoo se, että näinä aikoina haluamme korostaa niin voimakkaasti, että emme enää pysty kantamaan vastuuta maailman köyhimmistä”, Steffansson painotti.
Kirkolla on Jumalan missio
Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja, piispa Matti Repo kehotti puolestaan pohtimaan missiota ja sitä, miten lunastus ja luominen ovat olleet vahvasti länsimaisen, pietistisen maailman ja herätysliikkeiden tuomia näkökulmia. Kirkolla on myös eskatologinen luonne. Se tuo vahvasti Pyhän Hengen ulottuvuuden keskusteluun.
Mekongin alueella toimiva kehitysyhteistyökoordinaattori Tapani Haapala toi esiin sen, että herkästi unohdamme syrjityt ihmiset. Hän sanoi, että alueella on myös kirkkoja, jotka antavat köyhille almuja, mutta eivät tue heitä pääsemään pois köyhyydestä. Auttaminen on hyväntekeväisyyttä, joka sulkee syrjityt kirkon yhteisöstä.
Symposiumissa kehotettiin katsomaan myös omaan kirkkoon ja sen syrjimiseen.
Uskontoa ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan
Rovaniemen yliopiston tutkija Mika Luoma-Aho korosti, että uskontoa ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan. Hän siteerasi saksalaista politiikantutkijaa Carl Schmittiä, joka on sanonut, että kaikki modernit valtio-opilliset käsitteet ovat maallistuneita teologisia käsitteitä.
Luoma-Aho totesi, että uskonnon kieltäminen politiikassa on halua hiljentää uskovaiset. Hän kehottikin kirkkoa toimiaan poliittisemmin ja kuulijoita tunnustamaan oman maailmankatsomuksen poliittisuuden. Hän piti teologista asiakirjaa kantaa ottavana pamflettina.
Toiminnanjohtaja Seppo Rissanen sanoi päätöspuheessaan, että kirkolla on missio osallistua Jumalan lähetykseen. Evankeliumilla on hänen mukaansa myös poliittinen ulottuvuus, sillä meidän pitää huolehtia kaikkein heikoimmassa asemassa olevista.
Rissanen on huolissaan siitä, että Suomen politiikassa köyhät jätetään oman onnensa nojaan.
”Missä on inhimillisyys? Missä ihmisyys?” hän kysyi.
