Monissa Lähetysseuran toimintamaissa vammaisia ihmisiä syrjitään. Vammaisilla lapsilla ei ole pääsyä koulutukseen, vammaisia ihmisiä piilotellaan, eikä heillä ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia itsenäiseen elämään. Yksi suurimmista haasteista vammaisten ihmisten kohdalla on, että heistä ei tiedetä tarpeeksi. Piilottelun, syrjinnän ja vammaisuuteen liittyvän stigman seurauksena vammaiset ihmiset jäävät liian usein yhteiskunnan ulkopuolelle ja näkymättömiin.
Vammaisuuteen kytkeytynyt stigma luo ongelmia tilanteisiin, joissa vammaisia ihmisiä yritetään tavoittaa. Vammaisuudesta puhuminen koetaan kiusalliseksi, ja siksi asiasta keskustelu on hankalaa. Miten vammaisia ihmisiä sitten etsitään, jos vammaisuus on tabu?
Yhdessä yhteistyökumppanimme Zimbabwen kirkkojen neuvoston kanssa lähdimme Zimbabwessa keräämään tietoa vammaisista henkilöistä käyttäen Washington Groupin Short Set -kysymyksiä. Washington Group on Disability Statistics edistää kansainvälistä yhteistyötä terveystilastoinnin alalla. Se kehittää menetelmiä, joiden avulla voidaan kerätä vertailukelpoista tietoa vammaisuudesta kaikkialla maailmassa.
”Miten vammaisia ihmisiä sitten etsitään, jos vammaisuus on tabu?”
Kysymysten ideana on selvittää kuuden yksinkertaisen kysymyksen kautta (esim. kuuleminen, näkeminen, käveleminen) ihmisen kykyä suorittaa jokapäiväisiä asioita heidän omassa elinympäristössään. Kysymykset mahdollistavat vammaisten henkilöiden tunnistamisen ilman, että vammaisuudesta täytyy kysyä suoraan. Kumppanimme kokivat vammaisuuden kartoittamisen kysymysten avulla helpommaksi, koska jokaiselle ihmiselle annettiin mahdollisuus itse arvioida ja vastata heitä itseään koskeviin kysymyksiin.
Lähetysseurassa pyrimme vahvistamaan vammaisten ihmisten oikeuksia ja mahdollisuuksia yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen elämään. Yksi tärkeimmistä keinoista on huolehtia siitä, että vammaiset ihmiset voivat osallistua Lähetysseuran tukemaan työhön. Jotta tämä on mahdollista, vammaiset ihmiset täytyy tunnistaa niistäkin yhteiskunnista tai pienistä kyläyhteisöistä, joissa he eivät tule nähdyksi.
Ilman tietoa ei ole toimenpiteitä. Selvittämällä, missä vammaisia ihmisiä elää ja keitä he ovat, pystymme paremmin varmistamaan, että vammaisten ihmisten oikeudet toteutuvat.
Teksti: Lilja Österman, vammaisten henkilöiden oikeuksien asiantuntija Lähetysseurassa
