Itä-Afrikan Tansaniassa luterilainen kirkko alkaa tehdä vaikuttamis- ja kouluttamistyötä lapsiavioliittojen estämiseksi. Rahoitus tulee pääosin EU:lta, ja tuki on haettu yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa.
Tyttöjen laillinen naimaikä Tansaniassa on 15 ja poikien 18, mutta jopa tätä nuoremmat voivat joutua naimisiin, varsinkin jos he ovat koulujärjestelmän ulkopuolella. Kuivuuden ja koronapandemian pahentaman köyhyyden takia perheet ovat joutuneet naittamaan tyttäriään toimeentulon parantamiseksi. Tansaniassa morsiamen perheelle maksetaan avioliitosta morsiusmaksu, joka on merkittävä summa varsinkin köyhille talouksille.
Suomen Lähetysseuran työntekijä Anna-Kaisa Kähkölä kertoo, että aloite hankkeeseen tuli Tansanian luterilaiselta kirkolta, jonka kanssa Lähetysseuralla on 60 vuoden historia.
“Kirkko haluaa olla muuttamassa haitallisia normeja ja arvoja, jotka aiheuttavat lapsiavioliittoja. He ovat valmiita ottamaan johtavan roolin siinä, että muutkin uskonnolliset toimijat sekä kristillisistä että islamilaisista taustoista saataisiin mukaan. Lähetysseuralle on mielenkiintoista olla mukana, koska hanke on rakennettu jatkumoksi pitkään tukemallemme työlle”, Kähkölä sanoo.
Roolimallina varhaisilta avioliitoilta pelastuneet
Lähetysseura on tehnyt yli 20 vuotta työtä maasaityttöjen tueksi Morogoron alueella. Aiemmin perustettua esikouluverkostoa hyödynnetään nyt alkavassa työssä. Maasait ovat yksi Tansanian etnisistä ryhmistä, jonka perinteisiin kuuluu tyttöjen naittaminen nuorina.
Morogorossa on tuettu kirkon asuntolaa, josta käsin maasaitytöt ovat päässeet opiskelemaan turvassa liian varhaiselta avioliitolta. Asuntolasta pois muuttaneet nuoret naiset toimivat tässä EU-hankkeessa roolimalleina yhteisölleen.
EU-hanke lanseerattiin maanantaina 3.7. Tansanian pääkaupungissa Dodomassa. Mukana ovat Lähetysseuran lisäksi suomalainen Fida, Tansanian lasten auttava puhelin C-sema, Amani Girls Home -järjestö sekä Lontoon yliopiston hygienian ja trooppisen lääketieteen oppilaitos.
“Kun tiedeyhteisö, uskonnolliset toimijat ja valtion palvelut työskentelevät yhdessä, on maailman muuttaminen mahdollista. Tiedeyhteisö tarjoaa toimivat menetelmät, ja valtio tarjoaa palvelut ja rakenteet, jotka eivät kuitenkaan köyhissä maissa saavuta kaikkia. Kirkko taas tarjoaa saavuttavuuden ja verkostonsa, joihin myös luotetaan hädän hetkellä”, kuvailee Anna-Kaisa Kähkölä.
