Suomen Lähetysseura tekee kummityötä 16 maassa. Työn toimijoina ovat paikalliset kirkot ja muut yhteistyökumppanit. Säännöllistä tukea saa yli 4000 lasta ja nuorta, ja työn vaikutuksen piirissä on yli 20 000 lasta perheineen.
Lähetysseura aloitti kummityön vuonna 1988. Varainhankinnan suunnittelija Tuula Koistinen on toiminut kummityössä 15 vuotta. Työ on kasvanut ja muuttunut paljon näinä vuosina.
”Ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita kummityöstä: puhelin soi jatkuvasti ja kehitysmaan lapsen kummius koettiin hyvin tärkeänä ja hyvänä tapana auttaa lapsia”, Tuula Koistinen muistelee alkuaikoja.
Kaksitoista vuotta sitten kummisopimuksia oli 1600, nyt niitä on 3 300. Kummityön budjetti on kasvanut 400 000 eurosta 1,2 miljoonaan euroon.
”Olemme kehittäneet työtä yhdessä paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa niin, että se voi antaa mahdollisimman kestävän ja pitkäjänteisen tuen lapsen elämään. Myös lastensuojeluun halutaan kiinnittää koko ajan enemmän huomiota. Koulutamme ja rohkaisemme lasten parissa työskenteleviä huolehtimaan lapsista niin, että lapsen etu on aina ensisijainen.”
Viime vuosien aikana kummityössä on siirrytty tukemaan ryhmiä yksittäisten lasten sijaan. Miten se on vaikuttanut kummityöhön?
”Lapsille on tärkeää, että he voivat olla osana omaa yhteisöään ja oman kulttuurinsa tapoja. Haluamme kunnioittaa lapsen yksityisyyttä ja välttää eriarvoisuuden syntymistä yhteisössä. Lapsiryhmän tuki antaa myös mahdollisuuden ottaa uusia lapsia kummiohjelmaan mukaan, kun voimme käyttää pienentyneitä hallintokuluja lasten tarpeisiin.”
Lähetysseuran kummituki jatkuu usein myös peruskoulun jälkeen. On tärkeää, että nuori saa ammatin ja työpaikan. Kummitukea saavat esimerkiksi Senegalin luterilaisen kirkon ammattikoulussa opiskelevat nuoret naiset, jotka ovat aikoinaan joutuneet jättämään koulunsa kesken.
Vuosien varrella Tuula Koistinen on nähnyt usein, miten lapsen elämä muuttuu kummituen ansiosta.
”Kummityössä on mahdollista nähdä konkreettisesti lasten elämän muuttuminen paremmaksi. On erittäin palkitsevaa ja koskettavaa, kun surulliset lapsen kasvot löytävät ilon ja toivon.”
Tuula jää eläkkeelle syyskuun alussa, työtä jatkaa Henriika Lindroos.
”Lasten tulee saada olla iloisia ja huolettomia. Meidän aikuisten tehtävänä on antaa se heille, toivon kipinä tulevaisuuteen.”
