Samuel Nigusu on Pohjois-Etiopiassa Kombolchan kaupungissa toimivan aids-orpojen toimintakeskuksen koordinaattori. Hän osaa asettua keskuksessa käyvien lasten asemaan, sillä hän on itse Dessien kaupungissa toimivan toimintakeskuksen entinen asiakas.
Etiopiassa arvioidaan olevan runsas miljoona hiv-positiivista ihmistä ja noin miljoona aidsin vuoksi orpoutunutta lasta. Orvoksi katsotaan lapsi, joka on menettänyt toisen tai molemmat vanhempansa. Samuelin isä on kuollut, äiti elää ja voi suhteellisen hyvin hiv-positiivisuudestaan huolimatta.
Samuel pääsi mukaan Mekane Yesus -kirkon ja Suomen Lähetysseuran kummiohjelmaan 12-vuotiaana pari vuotta vanhemman Tesfaye-veljensä kanssa. Sitä ennen hän myi iltapäivisin hedelmiä ja vihanneksia äitinsä kanssa perheelle elantoa ansaitakseen. Äidin sairauden takia ansiot kuitenkin jäivät hyvin pieniksi, eikä poikien koulunkäynnistä tahtonut tulla mitään. Niinpä kunnan viranomaiset suosittelivat heitä aids-orpojen kummiohjelmaan.
– Sen jälkeen pystyin keskittymään koulunkäyntiin. Söin kunnollisesti, sain vaatteita ja me kaikki pystyimme elämään paremmin. Sain kummitukea aina siihen asti, kunnes valmistuin elektroniikka-asentajaksi, Samuel kertoo.
Oma elämänkokemus auttaa työssä
Kun ensimmäinen aids-orpojen toimintakeskus aloitti toimintansa Dessien kaupungissa, Samuel alkoi viettää siellä vapaa-aikaansa.
– Opin paljon uusia asioita. Suomalaiset lähetystyöntekijät ja vapaaehtoiset opastivat minua ja sain hyvät perustaidot. Pikkuhiljaa aloin tehdä työtä ohjaajana keskuksen käsityöpajassa, ensin osa-, sitten kokoaikaisesti.
Työstä saamillaan ansioilla hän pystyi tukemaan perhettään. Samuelin äiti ei ole koskaan käynyt koulua, eikä hän osaa lukea. Hän saa hiv-lääkitystä, mutta terveenä pysyminen edellyttää myös riittävän ja ravitsevan ravinnon saamista.
Nenäpäivä-keräyksen tuella Lähetysseura rakennutti aids-orpojen toimintakeskukset pari vuotta sitten myös Kombolchan ja Woldiyan kaupunkeihin. Samuel valittiin Kombolchan keskuksen koordinaattoriksi.
– Pidän kovasti työstäni. Olen käytännön ihminen ja olen voinut palvella muita saamillani lahjoilla. Tunnen lasten taustat ja osaan asettua heidän asemaansa. Lapset tuntevat minun taustani ja voin olla heille hyväksi esimerkiksi.
Samuel kutsuu sinut Rovaniemelle kuulemaan tarinansa
……………………………
Dessien kummiohjelma antaa aids-orvoille hyvät eväät elämään
Suomen Lähetysseura on tukenut Etiopian Mekane Yesus -kirkon aids-työtä runsaan parinkymmenen vuoden ajan. Kirkko aloitti aidsin vastaisen työn jo vuonna 1988. Kirkon aids-ohjelma tavoittaa lähes neljä miljoonaa ihmistä.
Työ koostuu ennaltaehkäisystä kuten tiedon jakamisesta ja asenteisiin vaikuttamisesta sekä hiv-positiivisten tukemisesta. Monin paikoin häpeän leima on jo himmentynyt.
Etiopian Dessiessä aids-orpojen kummiohjelma alkoi vuonna 2002 varovaisesti 50 lapsella. Vuosien aikana lapset ovat kasvaneet ja kehittyneet, niin myös kummiohjelma. Mukana on nyt 300 lasta kolmessa kaupungissa.
Tavoite on, että lapset voisivat elää mahdollisimman normaalia lapsuutta: saisivat turvallisuutta, huolenpitoa, ravintoa ja vaatetuksen sekä voisivat käydä koulua ja opiskella, kunnes kykenevät huolehtimaan itse toimeentulostaan. Nyt miltei kaikki ensimmäisessä vaiheessa mukaan otetut lapset alkavat jo olla omilla jaloillaan.
1400 elämäntarinaa
Jo varhain ohjelman alettua kävi selväksi, että tuen on ulotuttava myös kummilapsen lähipiiriin, muuten se ei riitä toivotun vaikutuksen varmistamiseen lapsen elämässä. Niinpä myös kummilapsen sisarukset saavat koulutus- ja vaateapua. Hiv-positiivisille perheenjäsenille annetaan ravitsemustukea, jonka turvin voi hankkia monipuolisempaa ruokaa. Se on tarpeen, jotta hyöty ilmaiseksi jaettavasta aids-lääkityksestä olisi mahdollista saada.
Näin kohdennettuna tuki vaikuttaa yli 1400 ihmisen elämään.
Lapset asuvat kotona joko elossa olevan vanhempansa tai jonkun sukulaisen kanssa. Jos sukulaisia ei ole, etsitään huoltaja vanhempien ystävien tai naapurien joukosta. Näin lapsi kasvaa luonnollisesti osaksi yhteiskuntaa ja sen perinteitä.
Tärkeä osa lasten kokonaisvaltaista tukea ovat toimintakeskukset, joissa he oppivat käytännön taitoja, virkistäytyvät ja saavat vertaistukea. He kaikki ovat kokeneet saman menetyksen.
Itsenäiseen aikuisuuteen
Yhä useammat nuoret ovat tulleet vaiheeseen, jossa he ovat päättämässä peruskoulua tai lukiota. Tämän myötä on tullut tarve aloittaa nuorten kanssa ammatinvalinnan ohjausta ja keskustelua tulevaisuudensuunnitelmista ja unelmista. Ilman tukea näkymät omista mahdollisuuksista saattavat olla hyvin kapeat.
Samoin on noussut esiin kasvava tarve varustaa käytännön ammatteihin opiskelleita oman pienyritystoiminnan alkuun. Tulokset ovat lupaavia.
