YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on todennut sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisen olevan 300 vuoden päässä – ja tavoite vaikuttaa karkaavan entisestään. Sukupuoleen perustuva syrjintä heikentää maiden mahdollisuuksia saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteita: ilman tasa-arvoa ei pystytä selviytymään muistakaan globaaleista haasteista.
Naiset ovat lähtökohtaisesti kaiken myönteisen kehityksen edistäjiä, painotti YK:n erityisraportoija Clément Nyaletsossi Voule keskiviikkona 11.10. YK:n ihmisoikeusneuvoston sivutapahtumassa Genevessä. Oli kyse sitten kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisestä tai rauhan ja sovinnon rakentamisesta, naiset ovat tämän toiminnan ajureita.
Lähetysseura oli yksi sivutapahtuman järjestäjistä. Järjestäjiin kuuluivat lisäksi YK:n tasa-arvojärjestö UN Women, YK:n väestörahasto UNFPA, Luterilainen maailmanliitto, ACT-allianssi, Kirkkojen maailmanneuvosto, Tanskan pysyvä YK-edustusto sekä iso joukko kansalaisjärjestöjä ympäri Eurooppaa: DanishChurchAid, Swiss Church Aid HEKS/EPER, Bread for the World ja Svenska kyrkan. Kaikki nämä toimijat ovat havainneet omassa työssään, että sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi kansalaisyhteiskunnan tilaa tulisi turvata ja kaikin keinoin edistää. Avauspuheenvuoron pitänyt UN Womenin Geneven toimiston ihmisoikeus- ja kehitysjohtaja kiteytti osuvasti, että sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja kansalaisyhteiskunnan tilan turvaaminen ja edistäminen ovat saman kolikon kaksi puolta: toinen ei voi toteutua ilman toista.
Sivutapahtuma houkutteli paikalle runsaasti osallistujia. Paikalla oli esimerkiksi osallistujia yhdentoista eri valtion edustustoista. Aihe on tärkeä ja koskettaa monenlaisia toimijoita. Sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi ja naisten toimintamahdollisuuksien edistämiseksi tarvitaankin kaikkia yksityisestä sektorista julkiseen sektoriin ja valtioihin ja kansalaisyhteiskuntaan, kuten keskustelun lomassa yhteistuumin todettiin. Jo siitä syystä, että globaalin anti-gender-liikkeen hyökkäykset ottavat mitä moninaisempia muotoja ja nämä toimijat ovat aktiivisia myös kansainvälisillä foorumeilla, jopa YK:n eri prosesseissa.
Keskustelussa kävi ilmi, kuinka DCA:n toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan naisiin kohdistuva häirintä verkossa on merkittävä ihmisoikeusongelma ja uhka demokratialle. Vaikka verkko tarjoaa mahdollisuuksia naisten oikeuksien edistämiselle, sitä kautta harjoitetaan myös vakavaa häirintää ja uhkailua, jotka pahimmassa tapauksessa voivat hiljentää pyrkimykset edistää oikeuksia. Paradoksaalisesti häirintä on pahinta juuri silloin, kun naisihmisoikeuspuolustajat ovat toimineet menestyksekkäästi oikeuksien edistämiseksi.
Sukupuolten välisen tasa-arvon saavutuksille voidaan myös aiheuttaa merkittävää tuhoa poliittisilla päätöksillä lyhyessä ajassa, kuten kävi Brasiliassa. Valtion korkeinta poliittista valtaa käyttävien tahojen hyökkäykset sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta kohtaan asettivat oikeuksien puolestapuhujat riskialttiiseen asemaan. Gender-vastaisuuden jälkeen yhteiskunnassa on haasteita rakentaa dialogia uudelleen ja jatkaa hyvään suuntaan edennyttä kehitystä rajun keskeytyksen jälkeen.
Sivutapahtumassa alleviivattiin, että uskonnollisilla toimijoilla on avainrooli sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden edistäjinä. Esimerkiksi uskonnollisilla toimijoilla ja johtajilla on halutessaan merkittävät mahdollisuudet tuoda verkossa tapahtuvaa häirintää esille sekä puhua sitä koskevan sitovan lainsäädännön puolesta. UNFPA korosti erityisesti uskonnollisten toimijoiden huomattavaa osuutta seksuaali- ja terveyspalveluiden tarjoajina. Keskustelun aikana todettiin uskonnollisten tilojen olevan mahdollisia paikkoja vaikeiden keskustelujen käymiselle esimerkiksi toksisesta maskuliinisuudesta.
Keskustelussa myös muistutettiin YK:n roolista kansalaisyhteiskunnan tilan edistämisessä. Koska kansalaisjärjestöillä on vain vähäisiä mahdollisuuksia osallistua Genevessä tai New Yorkissa tapahtuviin kokouksiin, olisi syytä nykyistä enemmän tutkia verkko-osallistumismahdollisuuksia. Jos osallistuminen paikan päällä onnistuu, useammille kansalaisjärjestöosallistujille tulisi tarjota osallistumiseen oikeuttavia passeja. Myös YK:n näkökulmasta on hyödyllistä, että kansalaisyhteiskunnan toimijat hyödyntävät YK:n osallistumismahdollisuudet ja mekanismit täysimääräisesti ja muodostavat liittolaisuuksia keskenään.
Sivutapahtuma tarjosi oivallisen esimerkin liittolaisuudesta ja yhteistyön mahdollisuuksista. Aihe kiinnostaa monenlaisia toimijoita, ja yksi syy tähän on raha. Epätasa-arvo tulee kalliiksi. Maailman pankin arvion mukaan esimerkiksi tyttöjen opiskelumahdollisuuksien rajoittaminen maksaa 15 biljoonasta 30 biljoonan dollarin verran menetettyinä tuloina ja tuottavuutena. Koulutetut naiset tuppaavat olemaan tietoisempia ravinnosta ja terveydenhuollosta, hankkivat vähemmän lapsia ja menevät myöhemmin naimisiin. He myös todennäköisemmin osallistuvat viralliselle työsektorille ansaiten suurempia tuloja kuin tytöt ja naiset, joiden koulunkäyntiä ei ole tuettu tai jolle on asetettu esteitä.
Maailman valtioilla ei ole yksinkertaisesti varaa tällaiseen tuhlailuun. Naisten oikeuksien ja sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden aktiivinen edistäminen ja tämän työn tukeminen ovat avaintekijöitä muiden kehityshaasteiden ratkaisemisessa.
Teksti: Roosa Rantala, Lähetysseuran asiantuntija, ihmisoikeudet ja vaikuttamistyö
