Rakas päiväkirja on uusi juttusarja, jossa työntekijämme Mimosa Hedberg kertoo omakohtaisia kuulumisia koronaepidemian keskeltä Kathmandusta.
Keskustelut nepalilaisten työkaverien ja ystävien kanssa ovat käyneet viime päivinä yhä synkemmiksi. Jokainen Nepalissa tuntee jonkun, joka on sairastunut koronaan – tai kuollut tautiin.
Yksi on huolissaan työtovereista, jotka sairastavat tälläkin hetkellä. Toinen puolisostaan, joka oireilee epäilyttävästi. Kolmas on menettänyt juuri isovanhempansa koronaan. Neljäs on huolissaan sukulaisista, joiden asuinalueella on todettu uusi tartuntarypäs.
Pelko tulee iholle Kathmandussa, kun vahvistettuja tapauksia on yli 130 000 ja lisää tulee päivittäin useita tuhansia. Myös minua huolettaa muiden puolesta. Yritän vakuutella heille ja samalla itselleni, että edessä ovat varmasti helpommat ajat ja nyt on vain purtava hammasta.
Myös työmme parissa olevien ihmisten elämä käy yhä tukalammaksi. Kuulen tänään sokeasta kummioppilaasta, joka on menettänyt koronakriisin takia työnsä ravintolassa ja näin ollen myös toimeentulonsa. Se puristaa sydämestä, sillä vammaisten ihmisten elämä on jo ennestään vaikeaa Nepalissa, jossa syrjityille ryhmille työ ja koulutus ovat tiukassa.
Vaisua juhlintaa
Samalla, kun Nepalin koronatilanne on synkempi kuin ikinä, on Nepalin vuoden suurin hindujuhla dashain alkanut.
Normaaliaikoina tämä olisi ilon aikaa, nepalilaiset tapaisivat perhettä ja sukua, miljoonat matkustaisivat kotikyliinsä viettämään lomiaan. Pihoilla lapset keinuisivat valtavissa juhlaa varten kyhätyissä huterissa keinuissa, taivas täyttyisi leijoista.
Nepalissa vieraileville tämä aika vuodesta on normaalioloissa parasta aikaa suunnata patikoimaan maailman korkeimmille vuorille, ihastelemaan Himalajaa kirkkaina syyspäivinä. Itsekin kaipaan vuorille.
Silti tänä vuonna minä pysyn visusti kotona eikä turisteja päästetä lainkaan maahan. Nepalilaiset perheet antavat tikan, siunauksen, virtuaalisesti puhelintensa välityksellä. Tätä poikkeuksellista vuotta ja dashainta tullaan varmasti muistelemaan tulevina vuosina.
Mitä tästä jää käteen?
Minä pelkään, mitä pandemiasta jää käteen, miten se muuttaa meitä ihmisinä. Nepalilaismies kuvailee Himalayan Timesissa tämän vuoden dashainin mielialoja: ”Kaikki pelkäävät nyt koronaviruksen saamista. Ihmiset ovat jopa lakanneet puhumasta naapureilleen.”
Dashain-juhlan ydinsanoma on, että hyvä voittaa pahan. Monet Nepalissa ja epäilemättä ympäri maailmaa toivovat tällä hetkellä, että pandemia saataisiin kuriin. Että virus voitettaisiin ja seuraava vuosi toisi tullessaan toivon paremmasta.
Toivon, että vaikka Nepalista Suomeen juhlat peruuntuvat tai niitä vietetään täysin eri tavoilla, uskaltaisimme jatkossakin puhua naapureille. Vaikka vain kysyäksemme, mitä heille kuuluu.
Teksti ja kuvat Mimosa Hedberg
