Koulun voimistelusalissa on hiirenhiljaista. Pytonkäärmeen nahka nousee puhujan kädessä koululaisten nähtäväksi. Seuraavaksi esitellään viidakkoveitsi. Puhujan mukaan se on etiopialaisella miehellä aina mukana. Veitsi on työväline ja henkivakuutus. Kuuntelen keskittyneenä koulukavereideni kanssa liikuntasalissa lähetystyöntekijä Kaarlo Hirvilammin tarinaa etiopialaisesta arjesta.
Angolassa aamuaurinko on vielä matalalla ja lämpötila inhimillinen +28 astetta. Istun generaattorihuoneen edessä kahden pölkyn päällä olevalle lankulle. Tate Abraham ja Rantasuomelan Rauno istuvat jo toisella penkillä. Tate Josia kävelee viidakkoveitsensä kanssa paikalle, hakee generaattorihuoneesta Ehanganot, ambokieliset virsikirjat, ja istuu viereeni.
Tate Miguel ja Tate Graciano laittavat pyöränsä akaasian alle ja istuvat samaan rinkiin. Yhdeksän puutarhamiehen, rakentajan ja tiilenvalmistajan joukosta yksi aloittaa virren säkeen, sitten joku lukutaitoisista lukee muutaman jakeen Raamatusta. Hartauden jälkeen Tate Josia käynnistää generaattorin ja Shangalalan klinikka alkaa saada sähköä.
Nousen yöjunasta Pasilassa Helsingissä. Liukuportaat vievät neljänteen kerrokseen Little Manhattanille. Istahdan aamukahville ja seuraan hetken ostoskeskuksen aamuvilinää. Joku harppoo reippain askelin pahvinen kahvimuki kädessään.
Vaikka ulkona vähän ripottelee, se ei isommin haittaa. Kävelen Mall of Triplan läpi Pasilankadulle ja siitä Suomen Lähetysseuran toimistolle Maistraatinporttiin. On alkamassa Suomen Lähetysseuran hallituksen kokous.
Ensimmäinen kuva on Sievin ala-asteelta 70-luvulta. Toinen hetki työmiesten aamuhartaudesta eteläisessä Angolassa 2000-luvun vaihteessa. Kolmas tilanne on kosketuksestani Suomen Lähetysseuraan tällä hetkellä.
Näkökulma Lähetysseuraan muuttuu. Pienen pojan silmissä Lähetysseura on unelma. Lähetystyöntekijänä se on arkinen työnantaja. Hallituksessa Lähetysseura tuntuu vastuulta.
Viimeinen vuosi on ollut hallituksessa erityisen haasteellinen. Takana on yt-neuvotteluja, kulkutauti toi työntekijät maailmalta kotimaahan, puheenjohtajan vaihtui, Lähetysseuran työnäkyä on haastettu julkisessa keskustelussa. On myös iloa. Testamenttitulot ovat kasvaneet, Kauneimmat Joululaulut löysi koronan keskellä uusia muotoja ja Lähetysjuhlat kuuluvat verkon välityksellä kaikkialle.
Mutustelen sanoja unelma, työnantaja ja vastuu. Vastuun paikalta katsoessa toivon, että pikkupoikien ja -tyttöjen unelmat voivat jatkossakin elää ja toteutua lähetysseuralaisuudessa.
Teksti Juha Nivala
Agrologi Juha Nivalan teki lähetystyötä Angolassa vuosina 1997-2003 ja on nyt Lähetysseuran hallituksen jäsen. Hän työskentelee talousjohtamisen erityisasiantuntijana ProAgriassa Ylivieskassa.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa. Tästä pääset tilaussivulle.
