Etiopiassa vain muutama prosentti kuuroista lapsista pääsee kouluun. Maassa ajatellaan edelleen, että lapsen kuurous, sokeus tai muu poikkeavuus on syytä vanhempien pahoista teoista, Jumalan rangaistus. Vanhemmat saattavatkin piilottaa lapsensa majan nurkkiin vuosikausiksi.
Kati Keski-Mäenpään kirjoittama Puhuvat kädet -kirja (Suomen Lähetysseura 2012) kertoo aviopari Mirja Himasen ja Mekonnen Mulatin työstä kuurojen koulutuksen edistäjinä. Mirja Himanen lähti ensimmäisen kerran Etiopiaan lähetystyöhön vuonna 1985. Hän tapasi Hosainan kuurojenkoululla vuonna 1989 etiopialaisen biologianopettajan Mekonnen Mulatin. He ovat työskennelleet Hosainan kuurojenkoululla pitkään ja vuodesta 2003 alkaen kouluttaneet kuurojen opettajia koko maan kouluihin kuurojenopetuksen tukiohjelman kautta. Heidän kursseiltaan valmistuneet ovat perustaneet jo lähes yhdeksänkymmentä kuurojenluokkaa ympäri Etiopiaa. Työn tuloksena tuhannet kuurot lapset ovat päässeet kouluun. Kuurojen asema yhteiskunnassa muuttuu pikkuhiljaa paremmaksi tämän sitkeän työn tuloksena. Työ jatkuu edelleen.
Kirjassa kerrotaan myös Mirja Himasen ja Mekonnen Mulatin elämäntarinat. Mirjan lapsuus Pälkäneellä perheessä, jossa veljellä oli Downin syndrooma, kasvatti Mirjan avoimeksi vammaisia kohtaan. Sen sijaan Mekonnenin päätyminen monien mutkien kautta kuurojenkouluun oli yllätys ja haaste hänelle itselleenkin. Hänen elämäntarinansa avaa myös näkymiä Etiopian kommunistisen sotilasdiktatuurin aikakauteen sekä 1980-luvun suureen nälänhätään.
Kirjan kirjoittaja Kati Keski-Mäenpää on työskennellyt Etiopiassa opetustehtävissä ja tiedottajana vuosina 2001–2003 sekä 2008–2012 Suomen Lähetysseuran lähettämänä. Tällä hetkellä hän kirjoittaa väitöskirjaa Etiopian maaseutukoulujen työoloista.
