Pastori Katri Härkönen työskenteli pitkään Tansaniassa Mwanzan alueella, jossa hän teki seurakuntapapin töitä useammassakin seurakunnassa. Victoriajärven hiippakunnassa kun ei vielä omasta takaa riitä pappia – tai edes evankelistaa – jokaiseen seurakuntaan. Yksi Katrin suosikkipaikoista oli pieni Ishoshan kylä.
– Se oli piskuinen saarnapaikka, sukumakylä, jossa eletään edelleen hyvin perinteisesti. Kylän patriarkka, nyt jo edesmennyt herra Isaka, oli kastettu noin vuosi ennen kuin aloitin oman työni. Hänen esimerkkiään noudattaen lähes koko kylä kääntyi kristinuskoon, Katri kertoo.
– Eräänä sunnuntaina herra Isaka kutsui minut päivälliselle. Hän kertoi elämänsä pitkän ja vaiheikkaan tarinan. Lopuksi hän otti sauvansa ja vei minut tonttinsa kauneimpaan kohtaan valtavan puun alle, jossa jumalanpalvelukset aina sunnuntaisin pidettiin. ”Lahjoitan tämän tontin kirkolle. Haluan, että lapseni eivät enää istu kivien päällä puun alla, vaan oikeilla penkeillä kirkkorakennuksen sisällä”, hän sanoi minulle.
Katri oli kuullut samantapaisia puheita ennenkin ja suhtautui niihin varauksellisesti. Useimmiten puheet eivät kantaneet alkuintoa pidemmälle. Rakentaminen alkaa kivien latomisella perustukseksi, joten Katri lupasi jatkaa keskustelua, kun perustukset olisi tehty.
– Viikon päästä puhelimeni soi ja kuulin, että kirkon pohja oli valmiina. Kuulemma kylän jokainen kynnelle kykenevä oli tuonut aasinsa, jotta kivet saatiin vedettyä kauempaa kukkulalta kirkon pohjaksi. Pikkuhiljaa kirkko alkoi saada seiniä ympärilleen ja lopulta katonkin. Pidin siinä ensimmäisen jumalanpalveluksen ja seurakuntalaiset juhlivat ylpeinä oman kirkkonsa valmistumista.
– Se oli minulle suuri hetki, koska samalla sanoin hyvästit seurakunnalle. Muutin toiselle paikkakunnalle ja työtäni jatkoi paikallinen pastori.
Rankkasade vei kirkon mennessään
Sitten tulivat valtavat rankkasateet ja veivät koko rakennuksen mennessään. Vain ne aasien tuomat pohjakivet säilyivät ja pysyivät paikoillaan. Katri oli varma, että siihen loppuisi sen seurakunnan kirkonrakentamisinto.
– Olin väärässä. Maaliskuussa 2018 Tampereen piispa Matti Repo muurasi yhdessä Victoriajärven itäisen hiippakunnan piispan, Andrew Gullen, kanssa uuden kirkon peruskiven. Täällä se tarkoittaa sitä, että kirkon seinät ovat jo pystyssä ja vain katto puuttuu.
– Tuossa hienossa juhlassa Ishoshan kylän asukkaat kertoivat kirkon rakentumisen ihmeellisen tarinan ja kuinka jokainen kyläläinen oli kantanut kortensa kekoon herra Isakan esimerkin kannustamana. ”Me teimme sen. Me rakensimme. Me jatkamme rakentamista. Tämä on meidän kirkkomme, jossa sen valmistuttua saamme kuulla Jumalan sanaa ja jossa Hän itse rakentaa meitä”, he iloitsivat.
Suomen Lähetysseuran stipendin turvin yksi Ishoshan kylän nuorista, Laurensia, on opiskellut evankelistaksi kirkon koulutuskeskuksessa Mwanzassa. Nyt hän on aloittamassa myös lukio-opintoja ja hänen tähtäimensä on jonakin päivänä opiskella papiksi asti.
Teksti Katri Härkönen, Kirsi Elo
Helluntaina 20.5. kerätään kolehti seurakuntatyöhön maailmalla Suomen Lähetysseuran kautta.
