– Jokainen tarvitsee Kristuksen valoa. Se on kaiken ydin ja lähetystyön kaunis sanoma, sanoo pastori Aino Luhtasela. Vapaaehtoistyöstä Namibiassa jäi käteen pieni rumpu ja paljon kerrottavaa kouluissa ja nuorten illoissa. Näin hän itse kirjoittaa Lähetysseuran uutuuskirjassa Ystävyyden tiellä Namibiassa.
Kolme kuukautta Felm Volunteerina vuonna 2018 oli hieno mahdollisuus tutustua lähetystyöhön Namibiassa. Tein pappina opiskelijatyötä yliopistolla Windhoekissa yhdessä pastori Isak Maluan kanssa. Lähetysseura aloitti tämän työn 20 vuotta sitten.
Mieleeni jäivät erityisesti kaunis yhteinen rukous ja yhteys ihmisten kanssa. Seurakunta kasvaa, ja evankeliumin sanoma ravitsee ihmisiä myös yliopistolla.
Aluksi sain kuulla innokkaan opiskelijapastorin monipuolisesta viikko-ohjelmasta ja suunnitelmista uuden lukuvuoden ajaksi. Jo ensimmäisenä sunnuntaina saarnasin kahdessa kirkossa: aamuseitsemältä nuorten jumalanpalvelussa Katuturassa ja sen jälkeen messussa yliopiston alueella.
Jumalanpalveluksissa oli tunnelmaa: vahvaa virrenveisuuta äänissä, lämpimät tervetulotoivotukset uusille kävijöille ja pappien mahtipontista saarnausta. Tuttu jumalanpalveluskaava ja suomalaisten virsien sävelmät toivat kotoisan tunteen.
Seuraava työtehtävä olikin jännittävä. Pidin alkurukouksen yliopiston avajaisissa, jossa juhlapuhujana oli presidentin vaimo. Miten monenlaisiin tilanteisiin sitä voikin päästä vapaaehtoistyössä!
Vähitellen työtä tehdessä ja opiskelijoita tavatessa näin, kuinka monipuolista opiskelijatyö on. Joka sunnuntai pääkampuksella on jumalanpalvelus, myöhemmin keväällä niitä pidettiin myös kolmella muulla kampuksella opiskelijoiden toiveesta.
Rippikoulu on yliopistolla aina lauantaisin. Se kestää koko lukuvuoden ja päättyy yliopistolla pidettävään konfirmaatiomessuun. Aktiivisten opiskelijoiden kanssa oli mukava suunnitella myös lauantaisin pidettävät raamattutunnit koko lukuvuodelle. Viikoittain oli mahdollisuus tavata opiskelijapastoria yliopistolla. Uutena toimintana pastori Malua tahtoisi vielä ottaa mukaan hiljaisuuden rukoushetket.
Opiskelijatyö kehittyy koko ajan. Kevään aikana perustimme yliopistolle diakoniatyön vapaaehtoisryhmän, jonka kanssa teimme tutkimuksen opiskelijoiden tarpeista. Vastauksissa nousi esiin huoli koulukyytirahoista, ruuasta, lukukausimaksuista ja kirjojen hankinnoista. Opiskelijoita huoletti myös turvallisuus yliopistolla, sillä siellä on tehty monia ryöstöjä.
Kolmen kuukauden aikana ymmärsin, kuinka kauaskantoista ja tärkeää opiskelijatyö voi olla. Aktiiviset opiskelijanuorethan kantavat eteenpäin kirkon sanomaa kotiseuduilleen ja sinne, minne elämä kuljettaa. Minulle oli suuri ilo nähdä Marian ilmestyspäivänä ensimmäinen kaste yliopiston messussa.
Pääsiäisen aikaan pääsin koskettavalle matkalle lähetystyön juurille Pohjois-Namibiaan, entiselle Ambomaalle, yhdessä lähetystyöntekijöiden Ilkka ja Päivi Revon kanssa. Osallistuin 54 vuotta Namibiassa työtä tehneen ja hiljattain pois nukkuneen Ulla Nenosen muistotilaisuuteen.
Sain viedä Kalajoen seurakunnasta saamani kastemekon Onandjokwen sairaalan kappelin käyttöön. Kun luovutin kastemekon kappelin pastorille, hän tanssahteli ilosta. Suomesta tuotu kastemekko kertoi kauniisti pääsiäisen sanomaa ylösnousemuksen toivosta ja seurakunnan kasvamisesta. Kastemekon antoi Kalajoelta pitkäaikainen Namibian-lähetystyöntekijä Toini Hihnala. Pitkäperjantain ajatus Kristuksen kuolemasta ja lähetystyöntekijä Ulla Nenosen elämäntyö olivat läsnä.
Tärkeä osa vapaaehtoistyöjaksoa oli paluu Suomeen. Kotiin tullessa sain heti arjessa jakaa välähdyksiä lähetystyöstä matkakertomuksina läheisille ja ystäville kahvin äärellä tai juoksulenkeillä. Lisäksi työn kautta omassa seurakunnassani lähetyspiireissä, saarnoissa, nuorten illoissa ja hartauksissa olen puhunut lähetystyöstä, yhteisestä rukouksesta ja maailmanlaajuisesta kristillisestä kirkosta. Keväällä kävin myös monella koululla pitämässä aamunavauksia mukanani Namibiasta ostettu pieni rumpu sekä kuvia namibialaisten lasten ja nuorten elämästä.
Kalajoen seurakunnassa lähetystyötä tehdään vapaaehtoisvoimin innokkaasti, on lähetyspiirejä ja markkinaviikonloppujakin lähetyslättyineen. Onkin ollut hienoa saada tuoda Namibiasta tuliaisina lähetystyöterveisiä seurakuntalaisille.
Matkaltani tahdon välittää ennen kaikkea ajatuksen siitä, miten meillä todella on yhteinen Jumala. Namibiassa yliopistomessua viettäessä tai Suomessa seurakuntatyössä voi tuntea samanlaista luottamusta Jumalan rakkauteen. Jokainen tarvitsee Kristuksen valoa. Se on kaiken ydin ja lähetystyön kaunis sanoma.
Aino Luhtasela
Kirjoittaja oli Namibiassa Felm Volunteerina vuonna 2018.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun ensimmäiset Suomen Lähetysseuran työntekijät saapuivat Ambomaalle, nykyiseen Pohjois-Namibiaan. Julkaisemme pitkin vuotta verkkosivuillamme Namibia-aiheisia artikkeleita juhlavuoden kunniaksi. #FinNam150
