– Syrjäisten kylien koulujen opettajille merkitsee paljon se, että heidän työnsä saa huomiota ja sen haasteisiin käydään tutustumassa paikan päällä, kertoo Katri Niiranen-Kilasi, joka kouluttaa opettajia kirkon yliopistossa Makumirassa Tansaniassa.
– Parhaimmillaan kouluvierailumme sytyttää opettajissa toivon paremmasta tulevaisuudesta ja paremmista oppimistuloksista. Yhteistyötä on helppo jatkaa, kun yhteys on syntynyt eikä ketään tarvitse jännittää.
Tulokset paranevat joka vuosi
Parhaillaan Katri Niiranen-Kilasi työskentelee kehitysyhteistyöhankkeessa, jossa annetaan täydennyskoulutusta yläkoulujen opettajille. Hankkeeseen on valittu mukaan Merun maakunnan kaikkein heikoimmin menestyviä syrjäseutujen kouluja, yhteensä 24 koulua. Yhteensä niissä on noin 11 000 oppilasta ja 750 opettajaa. Hanke alkoi vuonna 2015 ja siitä asti on seurattu koulujen tuloksia kansallisessa päättökokeessa.
– Joka vuosi tulokset ovat hieman parempia kuin edellisvuonna, Niiranen-Kilasi kertoo.
Opetuskieli on esteenä oppimiselle
Tansanialaisopettajien työhön tuo ison haasteen esimerkiksi se, että yläkoulussa opetuskieleksi muuttuu englanti. Oman oppiaineen opettaminen englanniksi ei ole opettajalle helppoa ja oppilaille vieras opetuskieli muodostuu oppimisen esteeksi.
– Koululakia emme voi muuttaa, mutta olemme yhdessä pohtineet, kuinka voisimme tukea yläkoululaisten oppimista. Päädyimme siihen, että autamme opettajia löytämään keinoja oman aineensa englanninkieliseen opettamiseen.
Oppilaskeskeinen opetus on vielä vieras monille opettajille Tansaniassa. Opettajilla saattaa olla pelkoja asemansa menettämisestä. Myös ryhmätyön menetelmät ovat monille uusia. Hankkeeseen sisältyy lisäksi oppilashuollon asioita, kuten vaihtoehtojen pohtiminen ruumiilliselle rangaistukselle. Tansanian koululaki sallii yhä oppilaan rankaisemisen neljällä kepiniskulla.
Miksi tytöt eivät menesty?
Tyttöjen tilanteeseen on myös tartuttu. Tytöt menestyvät poikia selvästi huonommin erityisesti matematiikassa ja luonnontieteissä. Perinteisesti tätä on selitetty sillä, että tyttöjen aika kuluu kotitöissä. Mutta nyt on uskallettu ottaa puheeksi muitakin syitä.
– Kun puhuimme opettajien kanssa, meille selvisi, että yksi tärkeä syy on kuukautisten vaikutus tyttöjen koulunkäyntiin. Aihe on vielä tabu. Monet tytöt jäävät kerran kuukaudessa muutamaksi päiväksi kotiin, koska käytössä ei ole kuukautissuojia. Laskimme, että jos tyttö on kolme päivää kuussa poissa koulusta, vuodessa poissaoloa kertyy kuukauden verran. Totta kai se vaikuttaa oppimistuloksiin.
– Oli hauska seurata, kuinka opettajat alkuhämmennyksen jälkeen avautuivat keskustelemaan vilkkaasti. Iso merkitys oli erinomaisella kouluttajalla. Yksi miesopettaja intoutui laskemaan kuukautissuojien vuosikustannuksia ja totesi, ettei kylän köyhillä perheillä ole niihin varaa.
”Meidänkin tuloksemme voivat parantua”
Hankkeeseen sisältyy myös ympäristökasvatusta. Katri Niiranen-Kilasi kertoo, että jokaisessa hankkeen 24 koulussa on perustettu kasvimaa.
– Joistakin on saatu satoa jopa myyntiin ja koululle lisätuloa. Mutta kaikissa on kouluruokailuun tullut hyvää lisäkettä.
Niiranen-Kilasi kertoo häntä erityisesti ilahduttaneen kokemuksen tässä hanketyössä.
– Yksi heikosti menestyvän koulun miesrehtori oli hankevierailumme alussa hyvin muodollinen ja varautunut. Mutta vierailun päättyessä hänestä loisti ilo ja toivo siitä, että hänenkin koulunsa tulokset voivat parantua. Minulle hänen reaktionsa avasi jotain siitä, kuinka perustyömme ruohonjuuritasolla voi tuoda toivoa ihmisille, jotka usein kokevat olevansa syrjässä.
Teksti: Sari Lehtelä
