Ruoka on ihmisoikeus, ja nälkä ihmisoikeusrikkomus. Silti maailman nälkää näkevien määrä on noussut yli miljardiin. Poliittisen vakauden ja ruokaturvan välinen yhteys on kiistämätön. Suomen Lähetysseuran ja Kehys ry:n ruokaturvatyöryhmän tiistaina 25.10. järjestämässä seminaarissa tarkasteltiin suomalaista ruokaturvapolitiikkaa kehityspolitiikan osana.
”Nälkä on vaarallinen syöksykierre, jossa nälkäiset äidit saavat nälkäisiä lapsia, joista kasvaa aikanaan nälkäisiä aikuisia. Nälkä estää yhteisöjä ja valtioita ottamasta kehitysaskeleita, jotka muuten olisivat mahdollisia. Ruokaturvan parantaminen ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan ihmisoikeuksien parantamista”, totesi Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen seminaarin tervetuliaissanoissaan.
Ruokaturvassa kyse kyvystä jakaa olemassa oleva ruoka tasaisesti
Tilaisuuden avanneen YK:n pääsihteerin ruokaturva- ja ravintoasioiden erityisedustaja ja ruokakriisityöryhmän koordinaattori David Nabarron mukaan ruokaturvalla on neljä ulottuvuutta. Ruoan saatavuudella viitataan siihen, paljonko ruokaa voi itse tuottaa tai kuinka paljon muiden tuottamaa ruokaa on saatavilla. Ruokaturvan toinen ulottuvuus on kyky hankkia ruokaa, joka taas liittyy yksilön tulotasoon ja varallisuuteen. Kolmas ulottuvuus on ruoan käytettävyys, eli ruokavalion riittävä ravitsemuksellisuus, ja neljäntenä ruokaturva liittyy vakauteen, eli siihen kuinka säännönmukaisesti edelliset kolme ulottuvuutta toteutuvat vuodenaikojen vaihtuessa tai yksilön elämän aikana.
”Voimme parantaa maailman ruokaturvaa vain yhteistyöllä”, Nabarro kiteytti ruokaturvapolitiikan ytimen.
Koska maailman ruoantuotanto on kolminkertaistunut samassa ajassa kuin väestönkasvu kaksinkertaistunut, ruokaturvassa on kyse nimenomaan kyvystä hankkia ruokaa. Maailmassa on tarpeeksi ruokaa, mutta se ei jakaudu tasaisesti. YK: elintarvike ja maatalousjärjestö FAO:n maatalouden kehitykseen keskittyvän osaston apulaisjohtaja Keith Wieben mukaan hallitusten ja kansainvälisen yhteisön tulee vastata haasteeseen välittömästi kiinnittämällä niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin huomio maatalouteen ja maatalouspolitiikkaan. Meidän tulee parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien turvaverkkoja, kasvattaa maatalouteen kohdistuvia sijoituksia ja parantaa julkishallintoa.
Suurin yksittäinen muutosvoimavara liittyy naisten ja tyttöjen oikeuksiin, joita parantamalla maailmalla tuotettaisiin merkittävästi enemmän ruokaa. Naisten oikeuksia parantuminen johtaisi tutkimusten mukaan kansallisten tuotantotasojen jopa neljän prosentin nousuun ja nälkää näkevien määrä 12–17 prosentin laskuun. Tämä tarkoittaisi jopa 150 miljardin ihmisen elintason paranemista ja valtioiden inhimillisen pääoman kasvua, mikä puolestaan edistää talouskasvua.
Ruohonjuuritasolla kekseliäitä ratkaisuja
Etiopia on yksi niistä Afrikan Sarven maista, joita kesällä kärjistynyt kuivuus koettelee rajusti. Nälkää näkevien määrä on noussut yli neljään miljoonaan. Lähes 40 prosenttia väestöstä elää köyhyydessä, ja viidestä kahdeksaan miljoonaa elää jatkuvasti ruokaturvattomuudessa. Etiopia on maailman eniten kansainvälisestä ruoka-avusta riippuvainen maa. Suurimpina syinä tilanteeseen ovat ilmastonmuutoksesta johtuvat ennalta arvaamattomat äärimmäiset sääolosuhteet, maanomistusolot ja maan sotaisa historia.
”Etiopian tulee keskittää huomionsa ruokaturvattomuuden taustalla piileviin syihin ja köyhyyden vähentämiseen. Pienviljelijöitä tulee tukea ilmastonmuutokseen varautumisessa ja maatilojen perusvarustelussa. On panostettava koulutukseen ja lisääntymisterveyteen, maaseudun infrastruktuurin kehittämiseen, velkahelpotuksiin, maanomistusolojen parantamiseen sekä maanviljelyn ja elinkeinorakenteen monipuolistamiseen”, Etiopian Mekane Yesus -kirkon Dessien hiippakunnan kehitys- ja sosiaalityön johtaja Moges Tamene totesi puheenvuorossaan.
Kirkon Ulkomaanavun Maria Halava kertoi kuulumisia Haitilta, joka on paininut köyhyyden ja poliittisen epävakauden kanssa jo vuosikymmeniä. Yli puolet haitilaisista saa elantonsa maataloudesta, ja arviolta 2,5 miljoonaa haitilaista kärsii kroonisesta ruokaturvattomuudesta. Haitilla suuria haasteita ovat pienviljelijöiden riippuvaisuus sääolosuhteista, maanomistusolot (75 prosenttia maanomistajista ei omista maataan virallisesti), maan haavoittuvuus äärisääolosuhteille ja epäjohdonmukaiset kauppa-, terveys- ja maatalouspolitiikan linjaukset.
“Haitin pienviljelijät tarvitsevat investointeja, hallituksen pitkäntähtäimen sitoutumista ja parempaa kansalaisyhteiskunnan ja hallituksen koordinaatiota. Vain näillä saadaan maan ruoantuotanto vastaamaan kysyntää”, Halava tiivisti.
Fida Internationalin Olli Pitkänen valaisi Pohjois-Korean paikallistodellisuutta, jossa ruokaturvan parantamiseen tarvitaan hänen mukaansa paikallisia avauksia ja uusia innovatiivisia viljelymenetelmiä. Pohjois-Korean viljelijöiltä puuttuu kaikki olennainen aina työkaluista ja lannoitteista koneisiin. Maassa on kärsitty tulvista ja kuivuudesta sekä oman ruoantuotannon heikentymisestä ja tuontiruoan vähenemisestä. Perunanviljely on parantanut tilannetta jonkin verran. Haasteina ovat edelleen maan poliittinen tilanne ja ruoanhintojen maailmanlaajuinen nousu. Viljelymenetelmät eivät voi olla riippuvaisia polttoaineesta tai sähköstä.
Ruoan turvaaminen kaikille vaatii poliittista johdonmukaisuutta
Seminaarin panelistien, alivaltiosihteeri Anne Sipiläisen, eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja Lauri Heikkilän ja Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikströmin, mukaan ruokaturvan saavuttaminen on yksi vaikeimmista kehityshaasteista, mutta toisaalta myös malliesimerkki eri politiikanalojen johdonmukaisuuden tarpeesta. Kehityspolitiikan johdonmukaisuudella tarkoitetaan sitä, että toiminta eri politiikanaloilla tukisi kehityspoliittisia tavoitteita tai ei ainakaan olisi ristiriidassa niiden kanssa. Kaiken Suomen ja EU:n ulko- ja sisäpolitiikan on tuettava köyhyyden vähentämistä ja kestävää kehitystä niin, etteivät jonkun politiikanalan sisällä tehtävät linjaukset tee tyhjäksi toisaalla aikaansaatuja tuloksia. Kyse ei ole ainoastaan oikeudenmukaisuudesta, vaan myös tehokkuudesta, sillä epäjohdonmukainen päätöksenteko tulee kalliiksi sekä kehittyneille että kehittyville maille.
”YK:n ruokaturvan erikoisraportoija Olivier De Schutter on määritellyt säännöllisen, jatkuvan, rajoittamattoman ja yksilön kulttuurinmukaisen ruoan saannin synnynnäiseksi ihmisoikeudeksi, ja ulkoasiainministeriö pitää ruokaa nimenomaan ihmisoikeuskysymyksenä. Ruokaturva tulee olemaan Suomen uuden kehityspoliittisen ohjelman yksi kulmakivistä”, Sipiläinen sanoi.
Perussuomalaisten Heikkilä nosti esille pienviljelijöiden oman maataloustuotannon kehityksen merkityksen niin Suomessa, Euroopassa kuin kehittyvissäkin maissa. ”On erityisen tärkeää, että ihmiset pystyvät ruokkimaan itse itsensä. Pohjois-Korean esimerkki perunanviljelystä osoittaa, kuinka Suomi voi tietotaidon kautta tukea paikallisen ruokaturvan kehittämistä myös muualla.”
Ruokaturvapolitiikkaa mietitään parasta aikaa myös EU-tasolla. EU:n kehityspolitiikan tulevaisuutta käsittelevä tiedonanto, Agenda for Change, ei kuitenkaan ole yhteneväinen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) reformipaperin kanssa, Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen kritisoi. Kansalaisjärjestöjen mukaan tiedonanto ei tarjoa välineitä sellaiseen muutokseen, jota EU:lta tarvitaan köyhyyden vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi ja ajaa pikemminkin EU:n omia kuin kehittyvien maiden etuja. ”Johdonmukaisuuden suhteen EU:lla on vielä paljon kirittävää”, Lappalainen huomautti.
Suomen piispat ajavat ruokaturvaa
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat julkaisivat vuosi sitten kannanoton maailman ruokaturvan puolesta. Kannanotossa piispat vetosivat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja kansalaisia liittymään maailmanlaajuiseen liikkeeseen köyhimpien maiden ruokakriisin ratkaisemiseksi. Piispat ehdottivat hallituksen nimittämän ruokapoliittisen asiantuntijan tehtävän perustamista ja globaalia ruokaturvapolitiikkaa seuraavan tulevaisuusselonteon aiheeksi. Ratkaisumalleina piispojen kannanotossa luetellaan muiden muassa pienviljelijöiden tukeminen, kehitysyhteistyön kasvattaminen, kilpailua vääristävien maataloustukien alasajo ja sen salliminen, että kehitysmaat saavat suojautua maataloustuotteiden tuonnilta silloin, kun se vaikeuttaa niiden ruokaturvan toteutumista.
”Kristinuskon yksi perustavanlaatuisimpia kysymyksiä on lähimmäistemme tunnistaminen. Kuka on lähimmäiseni? Autammeko vain oman maamme kansalaisia, kreikkalaisia ja afrikkalaisia? Uskomme lähtökohta on kaikkien auttaminen – jokainen ihminen on lähimmäinen”, Vikström muistutti seminaarissa.
Lähetysseuran ulkomaanosaston johtaja Rolf Steffanssonin mukaan ruokaturvan osalta rukouksiimme on vastattu – ruokaa riittää maailman jokaiselle ihmiselle. Haasteemme on kuitenkin löytää ratkaisuja kansainvälisen poliittisen ja taloudellisen järjestelmän muuttamiseksi sellaiseksi, jossa kaikki saavat sitä tarpeeksi. Steffansson vaati kehityspoliittisen ohjelmaan nimenomaan pienviljelijän ja naisten aseman huomioon ottamista. Nälkä on aina poliittinen ongelma, ja jos sitä pidetään ihmisoikeusrikkomuksena, kansalaiset voivat vaatia hallitustaan kunnioittamaan, suojelemaan ja toteuttamaan tätä ihmisoikeutta. Maailman nälkää näkevät eivät ole pelkkä luku, vaan ihmisiä, lähimmäisiämme.
Suomen Lähetysseuran ja Kehyksen ruokaturvatyö
Lähetysseura katsoo ruoan olevan ihmisoikeus, jonka ulottumista kaikille rajaavat erilaiset ihmisoikeusloukkaukset sekä pienviljelijäväestöön kohdistuvat maanomistusoikeuksien rajoitukset. Osana kehityspolitiikkaa on vahvistettava keinoja puuttua ruokaturvaa estäviin rakenteellisiin kysymyksiin. On kiinnitettävä huomiota maanomistusoloihin sekä kauppapoliittisiin rakenteisiin, jotka suosivat suurtuotantoa sekä muuhun kuin ravinnoksi tarkoitettujen kasvien viljelyä. Ruokaturvan vahvistamiseksi on tuettava maaseudun elinkeinorakenteen ja maanviljelyksen monipuolistamista. Pienviljelijöiden tuotannon tukemista sekä markkinoille pääsyä on korostettava kehityspoliittisessa ohjelmassa, Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä sekä kansalaisjärjestöjen ruohonjuuritason työssä. Lähetysseuran työ puuttuu nälän perimmäisiin syihin; koulutuksen puutteeseen, terveyskysymyksiin, maanomistusolojen epäoikeudenmukaisuuteen ja poliittisiin rakenteisiin.
Kehys ry seuraa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) reformia, tuottaa aiheeseen liittyen kannanottoja ja tiedottaa prosessin etenemisestä. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on perustettu järjestöjen välinen ruokaturvatyöryhmä, joka seuraa EU:n maatalouspolitiikkaa myös laajemmin. Kehyksen mukaan yksi CAP-reformia ohjaavista periaatteista tulisi olla äärimmäisen nälän ja köyhyyden poistaminen, sillä EU:n maatalouspolitiikalla on merkittävä vaikutus kansainvälisten ruokamarkkinoiden toimintaan. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on tarkoitus uudistaa vuoteen 2013 mennessä. Koska komissio ei ole linkittänyt yhteistä maatalouspolitiikkaa ja ulkosuhteitaan, riskinä on, että maatalouspolitiikka palvelee vain EU:n sisäistä maataloussektoria, eikä huomioi vaikutuksia kehitysmaiden pienviljelijöiden toimeentuloon ja maiden ruokaturvaan.
Seminaarin esitykset alla olevasta linkistä.
Suomen Lähetysseura 28.10.2011
