”Ennen meidän oli ostettava kasviksia ruoaksi. Nyt viljelmät riittävät hyvin perheelle, ja jäljelle jää vielä markkinoillekin myytäväksi”, Fulmaya Tamang, 31, kertoo.
Kolmen lapsen äiti säteilee tyytyväisyyttä, sillä elämä on nykyisin hyvää Keski-Nepalin Dhadingissa sijaitsevassa pienessä Dhaben kylässä, jossa asuu 70 tamangien etniseen vähemmistöön kuuluvaa ihmistä. Ennen näin ei kuitenkaan ollut.
”Emme tienneet kausittaisten vihannesten viljelystä. Olimme myös ujoja, emmekä osanneet sanoittaa kylämme haasteita ääneen”, Fulmaya kuvailee, istuen kotinsa edustalla bambumatolla. Alas avautuvat kauniin vehreät näkymät kukkulaiseen laaksoon.
Monet kylän miehet, myös Fulmayan aviomies, joutuivat lähtemään aiemmin siirtotöihin Lähi-itään. Fulmayan mies muutti ulkomaille kolme kertaa, mutta ei saanut huonosti maksetuista töistä kerrytettyä tuloa, päinvastoin.
”Mieheni sairastui ulkomailla ja jouduimme ottamaan sen takia lainaa”, Fulmaya muistelee.
Aviomies pystyi palaamaan kotiin
Lähetysseuran kumppanijärjestö Shanti Nepal perusti kylään neljä vuotta sitten yhteisöryhmän, jonka kautta yhteisön jäsenet ovat saaneet koulutusta viljelystensä monipuolistamisesta sekä esimerkiksi kompostoinnista.
Ryhmän kautta kylä sai myös uuden kastelujärjestelmän, josta riittää nyt vettä sekä juotavaksi että viljelmille. Fulmayan perhe on oppinut viljelemään muun muassa tomaattia, kukkakaalia ja papaijaa. Sadot ovat runsaampia hankkeen tukeman viljelytunnelin ansiosta.
”Ennen olimme laihoja, emmekä syöneet kovin ravinteikasta ruokaa. Nyt meistä on tullut tukevampia ja terveemmän näköisiä,” Fulmaya kertoo nauraen.
Fulmayan perhe tekee viljelmillä vuosittain nyt noin 60 000 rupiaa (n. 475 euroa) voittoa aiempaan verrattuna. Summa on huomattava Nepalin maaseudulla. Fulmaya onkin pystynyt maksamaan miehensä sairaudesta johtuvan velan pois, ja aviomies pystyy tekemään nykyisin töitä omassa kylässä valmistaen huonekaluja.
”Elämä on täällä parempaa kuin ulkomailla”, Fulmaya sanoo.
Satoa tulee niin hyvin, että Fulmayan perhe pystyy lähettämään lapsensa kouluun, myös 11-vuotiaan Priti-tyttären, jonka lempiaine on nepalin kieli. Millaisesta ammatista Priti unelmoi isona?
”Haluan olla maanviljelijä, kuten äitinikin”, Priti sanoo tovin pohdinnan jälkeen.
Teksti: Mimosa Hedberg
Tämä juttu on julkaistu alun perin 25.11.2019 Kauneimmat Joululaulut -sivustolla.
