Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Nepalilaiset nuoret kertovat: Unelmina eettinen hakkerointi ja eläinlääkärin ura

Neljä vammaista Lähetysseuran kumminuorta vastasi kysymyksiin elämästään ja unelmistaan.

Haastateltavat Bishna, Harka, Navin ja Prerana.

1. Mikä on vammaisten nuorten asema Nepalissa?
2. Mikä tekee sinut juuri nyt iloiseksi?
3. Mitä muuttaisit Nepalissa, jos pystyisit?
4. Mistä unelmoit?

 

Bishna Kumari Mahatara, 23, on sokea nuori nainen ja opiskelee opettajaksi yliopistossa Lähetysseuran kummituella. Hän on kotoisin Bardiyasta, joka on tunnettu viidakoistaan ja tiikereistään. Bishnan molemmat vanhemmat ovat kuolleet, mutta Bishna unelmoi tulevasta ja ajaa vammaisten ihmisten asemaa.


1. ”Maaseudulla ihmiset ajattelevat yhä, että vammaisuus on itse aiheutettua, että se on kirous. Kaupungeissa tämä on vähentynyt. Välillä ihmiset yhä sanovat minulle ilkeitä asioita vammani takia, ja minun pitää lohduttaa itse itseäni.”
2. ”Olen iloinen, kun saan oppia teknologiasta. Kotikylässäni ihmiset eivät kohdelleet minua armollisesti, mutta nyt olen ylpeä, että voin tehdä asioita itsenäisesti.”
3. ”Haluaisin muuttaa infrastruktuuria saavutettavaksi kaikille. Pankkiin joudumme kulkemaan kolmanteen kerrokseen, mikä on pyörätuolilla kulkeville ystävilleni vaikeaa.”
4. ”Haluan tulla hyväksi opettajaksi. Haluaisin myös olla valkohattuhakkeri eli eettinen hakkeri!” [Eettinen hakkerointi tarkoittaa tietoverkkoihin tai laitteisiin murtautumista hyvän asian puolesta.]

Harka, 16, on kotoisin Humlan alueelta Himalajalta. Lähetysseura tukee nuorukaisen eläinlääketieteen opintoja – muuten opinnot olisivat jääneet kesken, sillä isällä ei ollut varaa niitä enää kustantaa. Harkalla on liikuntavamma, koska hän kaatui lapsena yksin pellolla leikkiessään.


1. ”Etenkin syrjäisillä alueilla ja kylissä asenteet ovat kielteisiä. Seitsemännellä luokalla eräs opettaja sanoi minulle, että en voi edes kävellä kunnolla, joten mitä tulevaisuutta minulla olisi. Muut ajattelevat, ettei vammaisilla ihmisillä ole arvoa – että me emme voi opiskella eikä meillä ole tulevaisuutta.”
2. ”Pidän opinnoistani, ne ovat todella käytännönläheisiä. Olen oppinut eläinten rokottamista ja lääkitsemistä. Tykkään kaikista eläimistä, villeistä ja kotieläimistä. Lehmät, vuohet, puhvelit ja jakit ovat hyödyllisimpiä ihmisten toimeentuloa ajatellen.”
3. ”Muuttaisin vammaisten ihmisten elämää niin, että saisimme töitä omien taitojemme mukaan.”
4. ”Maaseudulla, kuten kotonani Humlassa, ihmisillä on harvoin mahdollisuutta päästä opiskelemaan eläintenhoitoa, kuten itse olen päässyt. Haluan opiskella hyvin, jotta voin auttaa ihmisiä kotiseudullani.”

Navin, 16, on kotoisin syrjäisestä Länsi-Nepalin Achhamista. Nuorukainen on kuuro, ja koska maaseudulla erityistukea opiskeluun ei ollut tarjolla ylemmille luokille, hän opiskelee nyt Surkhetin kaupungissa valtion kuurojen koulussa. Lähetysseura tukee koulun toimintaa.

1. ”Liikuntavammaisilla on helpompaa – kun he saavat apuvälineitä, esimerkiksi pyörätuolin, he voivat mennä kouluun. Moni kuuro nuori ei voi mennä lainkaan kouluun vammansa takia. Minä olen onnekas, koska pääsin kouluun. Toivon, että muutkin kuurot saisivat saman mahdollisuuden ja voisivat oppia viittomakieltä.”
2. ”Tykkään pelata vapaa-ajalla jalkapalloa, lentopalloa ja sulkapalloa.”
3. ”En osaa sanoa.”
4. ”Haluaisin opettajaksi. Enkä haluaisi opettaa vain kuuroja, vaan kaikenlaisia oppilaita.”

Prenana, 17, asuu viisihenkisessä perheessä Länsi-Nepalin Surkhetissa. Niin sanottu alakastinen dalitperhe elää köyhyydessä ja tulot ovat kiinni isän päiväpalkkaisissa maalaushommissa. Preranalla on liikuntavamma jalassaan, ja hän saa Lähetysseuran kummitukea koulutarvikkeisiin ja -varusteisiin.

1. ”Ennen oli todella vaikeaa olla vammainen nuori Nepalissa. Nyt saamme enemmän tukea esimerkiksi

opiskeluun, joten asiat ovat helpottuneet.”
2. ”Tykkään viettää aikaa ja jutella ystävieni kanssa. Myös perheen kanssa yhdessä oleminen tekee minut iloiseksi.”
3. ”Monet nuoret haluavat lähteä pois Nepalista ulkomaille siirtotyöläiseksi. Haluaisin, että Nepal voisi tarjota kaikille töitä, jotta nuoret voisivat jäädä tänne.”
4. ”Haluaisin pystyä jatkamaan opintojani. Ehkä tulevaisuudessa voisin opiskella kirjanpitoa. Voisin tehdä toimistotöitä, ehkä valtiolla tai pankkisektorilla.”

Teksti ja kuvat: Mimosa Hedberg

 

Nyt kun olet täällä…

… meillä on pieni pyyntö.  Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.

Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.

Tilaa Lähetyssanomat