Mitä matkasta jäi erityisesti mieleen?
”Olen takavuosina tehnyt töitä edesmenneen presidentti Martti Ahtisaaren kanssa, joka puhui aina lämmöllä namibialaisista ja Namibiasta. Oli ilo huomata, että syvä arvostus oli molemminpuolista. Martin nimen mainitseminen sai ilon ihmisten silmiin. Tämän kokeminen oli minulle tärkeää henkilökohtaisella tasolla”, Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala kertoo.
”Matkassa oli läsnä vahva annos historiaa ja jo tehtyä työtä, mutta katse suunnattiin myös tulevaan. Vaikka Namibiassa asuneet lähetystyöntekijät ovat palaamassa Suomeen, yhteistyö Namibian kanssa ei ole loppumassa, vaan etsimme uusia, tähän aikaan ja vaiheeseen relevantteja työn tapoja. Suomen ja Namibian sidos on vahva”, Afrikan aluejohtaja Teressa Juhaninmäki korostaa.
Lähetysseura on työskennellyt Namibiassa 154 vuotta. Miten arvioisitte työmme vaikutuksia?
”Yhteistyömme on kantanut hyvää hedelmää. Suurin yksittäinen merkki työn vaikutuksista on eteläisen Afrikan suurin luterilainen kirkko eli Namibian luterilainen kirkko, ELCIN, jolla on yli 900 000 jäsentä”, Parhiala iloitsee.
”Merkittävin käänne työssämme lienee vuoden 1954 muutos, kun Namibian luterilainen kirkko itsenäistyi Suomen Lähetysseurasta. Sen jälkeen kirkon työtä ovat johtaneet namibialaiset”, Parhiala lisää.
”Namibian lähetystyön historiassa korostuu sairaanhoito ja erityisesti naislääkärit. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ensimmäiset Namibiassa toimineet suomalaiset lääkärit olivat naisia. Yksi heistä, Selma Rainio, perusti Onandjokwelle sairaalan, joka kantaa hänen nimeään: Selma Rainio Medical Centre. Sairaala toimii yhä luterilaisen kirkon alaisuudessa”, Juhaninmäki kertoo.
Miten kristillinen usko ja arvot näkyvät työssämme Namibiassa?
”Nämä ovat näkyneet kaikessa! Lähetysseura on työskennellyt kirkon työn vahvistamiseksi ja tukenut esimerkiksi teologista koulutusta pastoreiden saatavuuden varmistamiseksi. Tätä kautta hyvä sanoma voi edelleen levitä”, Parhiala painottaa.
”Diakoniatyö sekä muu moninainen sosiaalinen toiminta on kristillisen uskomme ilmentymää, seuraamme Jeesuksen opetuksia ja esimerkkiä. Nyt tuemme Namibiasta käsin eteläisen Afrikan luterilaisten kirkkojen yhteisön Lucsan kautta kirkkojen kristillisen kasvatuksen ja diakonian kehittämistä.”
Mitä pitkästä yhteistyöstä on opittu?
”Namibialla on suuri merkitys Lähetysseuralle. Sieltä työmme alkoi ja on jatkunut jo 154 vuoden ajan. Olemme oppineet paljon kumppanuudestamme, ja oppiminen jatkuu yhä. Suomen ja Namibian kirkot katselevat toisiaan nyt silmien tasalta; kaksi suurta luterilaista kirkkoa. Yhteistyö Tampereen, Helsingin ja Espoon hiippakuntien ja Namibian luterilaisen kirkon kanssa jatkuu merkittävänä”, Parhiala korostaa.
”Lähetysseura ja Namibian luterilainen kirkko jatkavat keskustelua yhteistyön muodoista tulevaisuudessa. Uskon, että tulevaisuutta on. Mutta samalla toivon, että huolehdimme menneisyydestä. Pohjois-Namibian ensimmäisiin lähetystyöntekijöihin keskittyvä lähetysmuseo sekä suomalaisten työtä dokumentoinut sairaalamuseo hyötyvät namibialaisten oman panoksen dokumentoimisesta. Tätä meidän tulee työstää yhteistyössä”, Parhiala painottaa.
Myös Juhaninmäki korostaa namibialaisten itse tekemän työn näkyväksi tekemistä.
”Namibian luterilainen kirkko ELCIN tekee itsenäisesti työtään, mutta voimme tehdä yhteistyötä ja tukea kirkkoa ja ekumeenista kenttää esimerkiksi teologisen dialogin vahvistamisessa, ilmastotyössä sekä kulttuuriperinnön varmistamisessa. Namibiassa on valtavat tuloerot ja se on yksi maailman epätasa-arvoisimmista valtioista. Kirkolla on tärkeä rooli sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä, ja tässä työssä Lähetysseura on mieluusti mukana myös jatkossa”, Juhaninmäki lisää.
Teksti: Linda Juntunen, itäisen ja eteläisen Afrikan viestinnän asiantuntija
