“Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.”
Se kohta tutusta joululaulusta liikuttaa stand up -koomikko Mikko Vaismaata, 53, joka kerta. Hän ei osaa täysin avata, mistä liikutus johtuu.
”Ehkä se liittyy ajattomuuteen. Joka vuosi tämä sama Vapahtaja kapaloidaan seimeen ja Hän elää ikuisesti. Se on joulun pääsanoma”, Mikko sanoo.
Hänen elämänhistoriastaan löytyy myös toinen syy tykätä Tulkoon joulu -kappaleesta. Pekka Simojoen säveltämä kappale oli juuri julkaistu, kun Mikko oli uudenvuoden lasketteluleirillä Kairosmajalla. Siellä hän kuuli kappaleen ensimmäisen kerran.
Samalla leirillä, vuodenvaihteessa 1995, hän alkoi seurustella nykyisen vaimonsa kanssa.
Nyt pari on ollut yhdessä kohta 30 vuotta ja Tulkoon joulu soi edelleen perheen jouluissa. Mikko Vaismaa huomauttaa, että hän ei yleensä tykkää laulaa vaan lähinnä kuuntelee musiikkia, mutta tämä kappale on poikkeus.
”Melodia on helppo, mutta silti kaunis. Omakin laulu kuulostaa yhtäkkiä ihan kauniilta”, Mikko kuvailee.
Kultaiset joulumuistot Kurikasta
Lapsuutensa joulut Mikko Vaismaa vietti Kurikassa. Joulukuusi haettiin isoisän metsästä Ilmajoelta, ja jouluaatto oli lämmin mukava ilta oman perheen kanssa. Perinteisiin kuuluivat tutut suomalaiset elementit: joulurauhan julistuksen kuuntelu, sauna, kinkku, laatikot ja lahjat. Ennen ruokailun aloittamista Mikon isä tai joku kolmesta pojasta luki jouluevankeliumin.
”Kristillinen sanoma on aina ollut se pääpointti.”
Nuorena Mikko alkoi käydä veljensä Kallen kanssa joulupukkikeikoilla. He ajoivat ympäri Kurikkaa ja vierailivat kodeissa niin, että Kalle esitti joulupukkia ja Mikko tonttua.
”Teimme sitä kahdestaan, koska meillä oli niin hauskaa keskenämme”, Mikko kertoo.
He eivät olleet kovin perinteiset pukki ja tonttu, vaan ohjelmassa oli aina esimerkiksi laulu- tai tanssiesitys.
Joka kerta logistiikkaa ei ollut mietitty loppuun asti. ”Emme ihan ymmärtäneet välimatkoja, ja joskus tuli kiire. Itseäkin nauratti, kun me kaksi partanaamaa kiidimme paikasta toiseen”, Mikko muistelee.
Koomikkona työskentelevä Mikko ajautuu pohtimaan nuoruudenajan pukkikeikkoja analyyttisesti. Hän sanoo, että nykyään tarjoaisi kahta eri pakettia: pienille lapsiperheille perinteisempi malli ja isomman porukan joulujuhliin show-versio.
”Esityksemme ja sen huumori oli suunnattu ehkä enemmänkin perheen aikuisille kuin lapsille. Parhaat esiintymiset olivat lähialueiden isoissa sukujouluissa.”
Kinkku omalle vastuulle
Joulunvietto muuttui merkittävästi vuonna 1998. Sinä jouluna Mikko oli juuri saanut esikoisensa, joten Vaismaat halusivat jäädä viettämään joulua ensimmäistä kertaa omaan kotiin. Muisto on lämmin.
Koolla olivat vain tuore äiti, isä ja vauva, kuin ensimmäisenä jouluna ikään. Mikolle on jäänyt mieleen, että silloin hän paistoi kinkun ensimmäistä kertaa itse.
Paluu lapsuudenkodin jouluihin koitti kuitenkin heti seuraavana vuonna. Myöhemmin joulut on nimittäin aina vietetty joko Mikon tai tämän vaimon vanhempien luona tai niin, että appivanhemmat tulevat jouluksi käymään. Monena vuonna Mikko isännöi koko juhlaväkeä.
Kinkun hän hauduttaa nykyään leivinuunissa. Siitä on tullut tärkeä perinne.
Mikon perheeseen kuuluu vaimo, kaksi aikuista ja yksi kotona asuva lapsi. Tänä jouluna seurueeseen liittyy myös ensimmäinen lapsenlapsi. Joulupukkia ei ole hetkeen tarvinnut miettiä.
Kun lapset olivat pieniä, Mikon veli Jaakko kävi aattoiltana esittämässä joulupukkia. Lapset kuitenkin tajusivat jo alle kouluikäisinä, että Jaakkohan se oli.
”En ole ikinä halunnut huijata lapsia, mutta vielä senkin jälkeen, kun he ymmärsivät joulupukin olleen Jaakko, he leikkivät mukana monta vuotta. Se on hauska leikki!” Mikko kertoo.
Lahjat myös aikuisille
Joululahjat ovat olleet Vaismaan perheessä aina tärkeitä. Mikko tykkää valita joululahjaa erityisesti vaimolleen.
”Mielestäni aikuinenkin tarvitsee joululahjan. Määrä ei ole mikään juttu, mutta on kivaa saada jotain”, Mikko kertoo.
Hänen vanhempansa ostavat tai tekevät pojalle edelleen lahjan, ja vaimokin tykkää ostaa lahjoja. Aikuisille lapsille he antavat yleensä jotain käytännönläheistä.
Vaismaan veljekset ovat sopineet, että 18 vuotta täyttänyt lapsi ei enää tarvitse sukulaisilta joululahjoja.
”Lahjojen ostaminen veljien lapsille on kiva perinne, mutta pakkohan se on johonkin katkaista. Hyvä, kun se sovittiin yhdessä.”
Lahjoja saa myös Mikon perheen Elli-koira, rodultaan labradoodle. Kerran Mikon isä toi sille laatikon, johon hän oli paloitellut nakkeja.
Elli on huomionkipeä ja viihtyy jouluvieraiden rapsuteltavana. Se on tosin myös yrittänyt tuhota erästä joululahjaa.
Mikko on saanut vaimonsa kanssa pojaltaan sydämen muotoisen tyynyn. Elli-koira on nyt päässyt järsimään sitä reunasta, mutta Vaismaat ovat päättäneet, että tyyny korjataan eikä sitä heitetä pois. Lahjalla on tunnearvoa.
Suuri suru verkkareista
Lapsuudestaan Mikko muistaa yhden katkeran joulun. Hän pelasi lentopalloa ja oli toivonut lahjaksi uusia verkkareita, mutta sai niiden sijasta Guinnessin ennätysten kirjan. Mikko arvelee nyt, että äiti oli vain unohtanut verkkaritoiveen, mutta pettymys tuntui pahalta. Vielä pahemmalta tuntui se, miten äiti pahoitti mielensä siitä, kun Mikko kiukutteli ja haukkui kirjan.
”Muistan, että menin äidin huoneeseen pyytämään anteeksi. Asia selvitettiin, ja äiti tuskin muistaa sitä enää. Itse harmittelen edelleen, miksi käyttäydyin niin typerästi.”
Vanhempana Mikko näkee itsensä äidin asemassa: kun joulua valmistelee pitkään, näkee paljon vaivaa ja yrittää parhaansa, lapsen kiukuttelu tuntuu ymmärrettävästi pahalta.
Lapsuuden jouluistaan Mikko on halunnut säästää monta perinnettä, joista yksi on kuusen hakeminen metsästä. Isoisän Ilmajoen-metsien sijaan perhe suuntaa hakemaan kuusta Mikon vaimon vanhempien maalta Jämsästä.
Kuusen valinta on pitkä prosessi, jossa tärkeimpänä kriteerinä on tuuheus. Mikko tiedostaa, että marketin pihalta saisi varmasti kauniimpia kuusia, mutta metsäkuusen haun tunnelmaa ei korvaa mikään.
Joulukuusen koristeet ovat laatikoissa teemoittain. Yhdessä laatikossa ovat olkikoristeet, toisessa punasävyiset ja kolmannessa hopeiset. Mikko ei halua puuttua siihen, mitä teemaa minäkin vuonna käytetään. Hän pystyttää kuusen ja asettaa siihen tähden ja valot.
”Enempää en koristeluun osallistu. Jos laitan jonkin koristeen jonnekin, se yleensä siirretään siitä pois.”
Hengellisyys kuuluu arkeenkin
Joulu ei ole Mikko Vaismaalle erityisen hengellistä aikaa. Se johtuu siitä, että hengellisyys kuuluu luontevasti myös arkeen.
”Oman uskoni näkökulmasta olisi vähän absurdia, jos hengellisyyteen syventyisi vain kerran vuodessa.”
Arjessa Mikon usko näkyy päivittäisinä huokauksina Luojalle. Kun hän palaa keikkareissuilta, kotipihassa tulee sanottua kiitokset ylöspäin. Hän kuvailee rukouselämäänsä jatkuvaksi yhteydeksi.
Hengellisistäkin asioista voi silti vitsailla. Mikko ottaa esimerkin jouluevankeliumista, josta joskus puhuu stand up -keikoillaan.
Kun enkelit lähtevät paimenten luota, paimenet sanovat tekstin mukaan toisilleen: ”Menkäämme Betlehemiin!”
Mikon mukaan se ei varmasti ole mennyt niin. ”He ensin kyselivät toisiltaan, että näitkö saman kuin minä vai olenko seonnut. Sitten he pohtivat, pitäisikö Betlehemiin oikeasti lähteä ja pidetäänkö heitä idiootteina, jos siellä ei olekaan mitään”, Mikko tulkitsee.
Lisäksi hän on miettinyt, kuka jäi katsomaan paimennettavaa laumaa ja millä perusteella se päätettiin. Vedettiinkö pitkää tikkua vai pyöritettiinkö pulloa?
Yhdestä asiasta Mikko on varma: kun paimenet lopulta näkivät, että kaikki oli niin kuin enkelit olivat ilmoittaneet, he olivat mykistyneitä.
• Opiskellut luokanopettajaksi, työskentelee stand up -koomikkona
• Asuu Jyväskylässä vaimonsa, yhden lapsen ja Elli-koiran kanssa
• Kaksi aikuista lasta on muuttanut pois kotoa, tänä vuonna syntyi yksi lapsenlapsi
• Mitä syöt aamuisin? Puuroa, jossa on omenahilloa tai marjoja. Kolme ruisleipää, yleensä ruispaloja, omenamehua omasta omenapuusta ja mustaa teetä, tällä hetkellä Tiikerin päiväunta.
• Lempivirtesi? Maa on niin kaunis. Kun tutustuin vaimooni, hän kertoi, että hänestä on ihana ajatus, miten ”maailman kautta kuljemme laulain”. Käväisemme tässä maailmassa, josta jatkamme ikuiseen elämään.
Teksti: Virve Rissanen
Juttu on julkaistu Lähetysseuran Tulkoon joulu -lehdessä.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
Tilaa Lähetyssanomat
