Kun ajattelet Afrikkaa, millainen kuva mieleesi piirtyy?
Mieti sitä hetki.
Mitä ikinä näetkään, se on kokonaisuus, jota on ollut rakentamassa uutiskuvasto, elokuvat, kirjat, koulun historiantunnit, avustusjärjestöjen kadunvarsimainokset ja kenties omat kokemukset.
Jos uutisissa puhutaan jostain Afrikan maasta, kyseessä ovat ehkä sodat, poliittiset skandaalit tai luonnontuhot. Sitä pienemmät aiheet harvoin ylittävät suomalaista uutiskynnystä.
Avustusjärjestöt, joka Lähetysseurakin on, puolestaan kertovat paljon köyhistä oloista, koska lähetys- ja kehitysyhteistyötä tehdään kaikkein köyhimpien parissa.
Mutta on toinenkin todellisuus.
Siellä näkyy pilvenpiirtäjiä, startup-yritysten teknologiakeksintöjä ja keskiluokkaista automarkettielämää.
Tansanian toiseksi suurimmassa kaupungissa Mwanzassa on vierekkäin kaksi paikkaa, jossa voi tehdä ruokaostoksia. Toinen on nelikerroksinen ostoskeskus, jonka yläkerrassa on elokuvateatteri. Toinen on ulkoilmatori, jossa myydään vihanneksia, hedelmiä ja joka sortin papuja isoissa säkeissä. Kumpaakin ostospaikkaa käytetään, ja kumpaankin riittää asiakkaita. Ostoskeskuksen kaiteita vasten otetaan älypuhelimilla selfieitä hienoissa mekoissa, ja torilla annostellaan riisit ja pavut niin, että nuhjuinen seteli varmasti riittää maksuksi. Kaksi maailmaa elää vierekkäin.
Havainnon vahvistaa Vincent Mughwai, Dar es Salaamin yliopiston taloustieteiden laitoksen lehtori.
− Tansanian talous ei ole integroitunut. Ostoskeskuksissa asioi keskiluokka ja eliitti. Toreilla käyvät kaikki muut, Mughwai sanoo.
Hän kertoo esimerkin maan suurimmasta kaupungista Dar es Salaamista, jossa heti ison ostoskeskuksen porttien ulkopuolelta alkaa torialue.
− Ruoka ostoskeskuksessa voi olla jopa viisi kertaa kalliimpaa kuin torilla. Mutta asiakkaita riittää molemmissa.
Torilla kuulee uutiset
Tansanialaista torielämää tutkinut Tuulikki Pietilä allekirjoittaa ilmiön. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään kaupankäynnistä, hän muistuttaa.
Pietilän mukaan jo 1800-luvulta löytyy kirjallisia lähteitä tansanialaisista toreista, joita pyörittivät yleensä naiset. Toreja muodostui karavaanikauppiaiden reiteille, ja ensin naiset vain vaihtoivat keskenään ruoka-aineita. Myöhemmin kuvioihin tuli raha.
Alusta lähtien mukana oli myös sosiaalinen puoli: torilla kuultiin uutiset ja juorut, ja voitiin lähettää kauppiaiden mukana viestejä kaukana asuville tutuille.
Viestintäkanavana torit toimivat edelleen, sillä mobiiliverkkoon ei kaikkialla pääse.
− Ison kaupungin torilla olen kuullut, kun keskiluokkainen kaupunkilainen lähetti kauppiaan kautta viestin vuoren toisella puolella asuvalle sukulaiselleen, Pietilä kertoo.
Torikaupalla on myös ainutlaatuinen etu vähävaraisille sekä kaupungilla että maaseudulla: Saa ostaa juuri sen verran mihin on varaa. Ostoskeskuksesta ei saa desiä sokeria, vaan pakkaukset ja hinnat on etukäteen määritelty.
Kun maiden talous kehittyy, köyhyyden luulisi vähentyvän ja keskiluokan kasvavan. Ehkä Tansaniassakin kaikki käyvät pian ostoskeskuksissa? Näin ei välttämättä tapahdu, sanoo Vincent Mughwai.
Vaikka maa rikastuu, varat eivät jakaudu tasaisesti.
− Afrikan maissa on edellytyksiä rikastumiselle, mutta kehno hallinto hidastaa kehitystä. Niin kauan kun läpinäkyvyys ja kestävät käytännöt puuttuvat, keskiluokka ei pääse kasvamaan, Mughwai sanoo.
Kehnon hallinnon lisäksi monien maiden köyhyyden taustalla on siirtomaahistoriaa ja suurten yritysten verovälttelyä. Koko vyyhtiä ei hetkessä ratkaista.
Useamman todellisuuden rinnakkaiselo näyttää siis jatkuvan. Tuulikki Pietilän mukaan torit itse asiassa palvelevat tansanialaisia todennäköisesti paremmin kuin mikään muu kauppajärjestelmä.
− Torit ehkä liittyvät ajatuksissa maalaisuuteen, ja globaalistikin ostoskeskuksia pidetään modernin elämän merkkinä. Ne eivät kuitenkaan tarjoa kaupanteossaan sitä joustavuutta ja yhteisöllisyyttä, mitä toreilta saa.
Lähetysseura haluaa tänä vuonna näyttää kehittyvien maiden monet kasvot: köyhyyden ja rikkauden rujon rinnakkaiselon, pilvenpiirtäjät ja savitalot, ostoskeskukset ja torit, superrikkaat ja kerjäläiset. Voit seurata aiheesta tehtyjä juttuja sekä näillä sivuilla että sosiaalisessa mediassa asiasanalla #kaksitodellisuutta.
Teksti: Virve Rissanen
