Marraskuun 20. vietetään kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus koulunkäyntiin ja turvalliseen lapsuuteen. Nepalissa, syrjäisessä Mugun läänissä alakastisten koulua käyvien tyttöjen määrä on kahdessa vuodessa kasvanut yli 80 prosentilla. Tämä on suomalaisten kummien ansiota.
”Koiratkin pääsevät sisälle, me alakastiset emme. Kouluun pääsy on ihmisoikeus ja antaa toivoa tulevaan”, laulaa Tsauni Bishwakarma.
Tsaunin tarina
”Olen Tsauni Bishwakarma Mugun läänistä, Luoteis-Nepalista Tiibetin rajalta. Olen 16-vuotias alakastinen tyttö, ja kirjoitan tänä vuonna ylioppilaaksi Rowan koulusta.
Äitini on sairaalloinen ja isä on aina puoli vuotta kerrallaan töissä Intiassa. Pengerviljelmiltä saamamme hirssi ja maissi eivät riitä perheellemme koko vuodeksi.
Olen saanut kummitukea Suomen Lähetysseuralta 6. luokalta asti. Ilman sitä koulunkäyntini olisi loppunut 5. luokkaan. Alakoulu oli lähellä kotia, nyt koulumatkani on runsas tunti aamuin illoin Kathalekin kylästä kuntakeskukseen Rowaan. Polku vie yli kivikoiden ja jokien, mutta ei se haittaa.
Kummirahalla saan kaksi koulupukua, arkiasun, kengät, repun, kirjat, vihkot ja muut koulutarvikkeet. Sillä maksetaan myös tentti- ja lukukausimaksut. Olen saanut ylimääräistä tukiopetusta ylioppilaskirjoituksiin englannissa, nepalissa ja matematiikassa, kuten kaikki kummilapset.
Meitä on tässä läänissä tasan sata dalit- eli alakastista tyttöä, jotka olemme voineet jatkaa opiskeluamme yläasteella kummituella. Ensimmäisistä kummioppilaista Hasa Devi on jo valmistunut sihteeriksi ja Krishna B.K. opettajaksi. Krishna Maya Sunar suorittaa maisterintutkintoa ja Saubhagua Nepali opiskelee sairaanhoitajaksi. Itse haaveilen metsäalasta. Nepal on rikas luonnonvaroiltaan ja ympäristöasiat ovat tärkeitä.
Loma-ajat olen töissä maanomistajien riisipelloilla.
Vapaa-aikana vedän Lapselta lapselle -ryhmää kotikylässäni. Kannustamme lapsia koulunkäyntiin ja toimimaan sen hyväksi, että kylä olisi siisti, ravitsemus ja sanitaatio paranisivat ja vedenottopaikka pidettäisiin puhtaana. Järjestämme näytelmiä ja lauluhetkiä, sekä polunlakaisu- ja koulunsiivoamistempauksia.
Opetamme myös keittiöpuutarhan pitoa. Äitini on saanut vihannesten myynnistä varoja koulutarvikkeiden ostoon.
Itse kirjoitan runoja, musiikin valitsen kansanlauluista: ’Koiratkin pääsevät sisälle, me alakastiset emme. Pojalle kirjat, tytölle kori ja sirppi. Antakaa tytöillekin kynä ja vihko. Ei enää peukalonmerkkiä vaan nimikirjoitus. Koulua käynyttä ei petetä. Meidät on luotu samanarvoisiksi. Muutos on alkanut, sitä ei pysäytä mikään.’
Alakouluaikaisista luokkatovereistani ne, jotka eivät jatkaneet yläluokille, ovat naimisissa ja joillain on jo useampikin lapsi. Opetusviraston ja kummitukea antavan kansalaisjärjestön valistustyö on lisännyt tietoa ja kasvattanut erityisesti dalit-tyttöjen määrää koulussa, yli 80 prosentilla kahdessa vuodessa. Myös dalit-poikien koulunkäynti on lisääntynyt. Koulujen taso ja opetusmateriaalit parantuvat ja opettajia koulutetaan. Kummijärjestö seuraa jokaisen kummioppilaan menestystä ja kylien kehitystä.
Aikuisten lukutaitoluokkien ansiosta kukaan ei enää väheksy tyttöjen koulutusta. Koulutus vähentää lapsityövoiman käyttöä ja lapsiavioliittoja. Se myös antaa mahdollisuuden ammattiopintoihin. Meille daliteille kouluun pääsy on tasa-arvon alku, se muuttaa meihin kohdistuvia asenteita ja antaa toivoa tulevaisuuteen. Koulutuksen ansiosta kastilaitos vielä joskus murtuu.
Nyt pääsemme jo kouluun; tulee vielä päivä, jolloin pääsemme muiden koteihin.”
Tsaunin tarinan välitti Kirsti Kirjavainen
Suomen Lähetysseuran kummilapsityöstä
Lapsen oikeuksien päivä 20.11.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen jälkeen (20.11.1989) YK:n yleiskokous suositteli, että jokaisessa maassa vietettäisiin lapsen oikeuksien päivää, jolla tuotaisiin lapsen oikeuksien sopimusta esille ja herätettäisiin keskustelua lasten hyvinvointia koskevista asioista. Marraskuun 20. päivä on ollut lapsen oikeuksien päivä suomalaisessa kalenterissa vuodesta 2002.
