Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Lähetystyöntekijöiden määrä ei kerro työn vaikuttavuudesta

Suomalaisten lähetystyöntekijöiden määrän tarkkailun sijaan olisi tärkeämpää kiinnittää huomiota työn vaikuttavuuteen ja tuloksiin. Tavoitteena on, että paikalliset itse ottavat vastuun työstä.

Valkoiseen albaan ja punaiseen stoolaan pukeutunut pastori kastaa lasta täpötäydessä etiopialaiskirkossa.
Aikaisemmin lähetystyöntekijöitä palveli yhteistyökirkoissa ruohonjuuritasolla seurakuntatyössä. Nyt paikalliset hoitavat sen itse. Tukea kaivataan sen sijaan kirkkojen työntekijöiden koulutuksen kehittämiseen. Kuva Ambon seurakunnasta Etiopiasta / Sari Lehtelä

”Miten hyvä sanoma menee eteenpäin, miten kirkon osaaminen kasvaa ja miten kaikki tämä näkyy ympäröivässä yhteiskunnassa – nämä ovat niitä mittareita, joilla lähetystyön vaikuttavuutta tulisi nykyaikana mitata”, sanoo Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson.

Suomessa julkaistaan joka vuosi tilastoja suomalaisten lähetystyöntekijöiden määrästä maailmalla, ja usein ollaan huolissaan määrän vähenemisestä. Lähetystyöntekijän päämäärä on kuitenkin aina ollut tehdä itsestään tarpeeton. Tavoite on, että paikalliset kirkot ja järjestöt pystyvät kantamaan vastuun työstä itse ja ulkopuolisen avun tarve vähenee.

Suomen Lähetysseuralla oli vuoden 2020 lopussa 188 työntekijää, joista 118 kotimaisessa ja 70 ulkomaisessa työssä. Suurimman vastuun työstä kantoivat kuitenkin yhteistyökumppanit, kirkot ja kristilliset järjestöt maailmalla: ulkomailla työskenteli lähes 900 paikallista työntekijää Lähetysseuran hankkeissa ja tehtävissä. Eli yhteensä Lähetysseuran työtä teki 1100 ihmistä, joista vain pieni osa oli suomalaisia ulkomaantyöntekijöitä.

”Suomesta lähetettyjä työntekijöitä tarvitaan edelleen, mutta se on aina tarkan harkinnan paikka. Yhteistyökumppaniemme kanssa mietimme, mitkä ovat ne tehtävät, joihin tukea erityisesti tarvitaan”, ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen painottaa.

”Usein ne ovat sellaisia koulutus- ja asiantuntijatehtäviä, joihin kumppanilla itsellään ei vielä löydy tarpeeksi osaamista. Aikaisemmin esimerkiksi suomalaiset papit tekivät paikallisissa seurakunnissa ihan papin perustyötä. Tänä päivänä paikalliset tekevät sen itse. Usein haasteena on kuitenkin se, että työntekijöiden koulutustaso on alhainen ja Lähetysseuralta toivotaan apua juuri koulutuksen kehittämiseen.”

”Työn omistajuus on paikallisilla ja he kertovat, mihin haluavat tukea. Listan kärkipäässä ei ole suomalaisten työntekijöiden saaminen vaan taloudellisen tuen lisäksi nimenomaan koulutus- ja asiantuntijatuki sekä yhteistyö kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Lisäksi nykypäivänä työn tehokas suunnittelu, toteutus ja seuranta vaativat sellaista teknistä osaamista, johon meiltä myös pyydetään tukea ja koulutusta”, Tero Norjanen sanoo.

57 108 seurakunnan ulkopuolista ihmistä tavoitettiin viime vuonna. Kumppanikirkkomme maailmalla kertoivat kristinuskosta uusille ihmisille.

 

”Lähetysseura kehittää jatkuvasti mittareita, joilla pystymme paremmin kertomaan työn vaikuttavuudesta ja merkityksestä. Keräämme tietoa siitä, miten monta ihmistä työmme tavoittaa, miten paljon paikallisia työntekijöitä koulutetaan, miten kumppanimme huolehtivat heikossa asemassa olevista, kuten esimerkiksi vammaisista ihmisistä, tytöistä ja naisista. Haluamme kertoa siitä, miten kirkot kasvavat ja miten kumppaniemme työ vaikuttaa ympäröivään yhteisöön”, Rolf Steffansson summaa.

Suomen Lähetysseura tekee työtä noin sadan yhteistyökumppanin kanssa lähes 30 maassa. Lähetysseuran menot vuonna 2020 olivat 28 miljoonaa euroa. Työ tavoitti noin 33 miljoonaa ihmistä, kun mukaan lasketaan myös mediatyö.

Ryhmäkuvassa edessä istumassa tansanialaisia raamattuopiston opettajia juhlakaavuissaan, takarivissä valmistuneita opiskelijoita sinisissä kaavissa.
Tansaniassa Nyakaton luterilaisessa raamattuopistossa vietettiin marraskuussa valmistujaisjuhlia 10. kerran. Hiippakunta sai 28 uutta teologia, evankelistaa ja seurakuntatyöntekijää. Lähetysseura on tukenut oppilaitosta sen alkuajoista alkaen. Lähetysseuran Hanna Oja-Nisulan (edessä oik.) vieressä istuvat raamattuopiston rehtori Mimii Brown Mziray ja Victoriajärven itäisen hiippakunnan piispa Andrew Gulle, molemmat entisiä Lähetysseuran stipendiaatteja. Kuva Virve Rissanen