Vielä joitakin vuosia sitten Nepalin maaseudun naiset synnyttivät kotona. Nyt yhä useampi suuntaa terveysasemille turvallisiin synnytyksiin.
Istun valtavan temppeliviikunapuun, paikallisten tunteman pyhän pipal-puun varjossa. On vielä aamu Dhadingin kukkulaseudulla Nepalissa, mutta auringossa on jo läkähdyttävän kuuma. Horisontissa siintävät Himalajan valkoiset huiput.
Vieressäni istuu Sabina Regmi, Lähetysseuran nepalilaisen kumppanijärjestö Shanti Nepalin kenttätyöntekijä. Odottelemme hänen kanssaan Khari Maidanin kylän äitienryhmän kokoontumisen alkua.
Sabina matkustaa kylästä kylään ja ohjeistaa naistenryhmiä muun muassa hygieniasta, monipuolisesta ravinnosta sekä äitien ja lasten terveydestä. Työ ei ole helppoa.
”Tämä tieosuus on vaarallinen, sillä täällä on tapahtunut useita ryöstöjä ja yksi ihminen kuoli ryöstössä vähän aikaa sitten. Siksi alue voi olla vaarallinen myös meille kenttätyöntekijöille”, Sabina on kertonut minulle aiemmin, kun hytkyimme jeepissämme pölyisiä teitä kohti kylää.
Sabinan virallinen titteli on social mobilizer, hän on kylien yhteisö- ja naistenryhmien ohjaaja sekä koordinoija. Hän on yksi niistä työntekijöistä, jotka tekevät kädet savessa Lähetysseuran tukemaa kehitysyhteistyötä Nepalin paikallisyhteisöissä.
Kotisynnytykset historiaan
Sabina vastaa työssään 22 naistenryhmän toiminnasta kollegoidensa kanssa. Hän on työskennellyt Lähetysseuran kumppanijärjestössä jo viitisen vuotta. Sabina tuntee hyvin Dhadingin maanviljelyksestä elävän köyhän piirikunnan naisten haasteet.
”Näillä alueilla on paljon miehiä armeijan leivissä. Tämä tarkoittaa sitä, että naiset ja lapset jäävät usein yksin kyliin, ja miehet tulevat kotiin käymään muutaman kerran vuodessa”, Sabina kuvailee.
Toinen iso haaste on siirtotyöläisyys. Miehet lähtevät siirtotöihin kaupunkeihin, Intiaan tai kauemmas Lähi-itään. Naiset jäävät kyliin pitämään huolta perheestä ja viljelmistä. Tämä luo uudenlaisia haasteita kylien naisille, joille haasteita on jo ennestään köyhyydessä elävällä maaseudulla, kastijärjestelmän patriarkaalisten perinteiden puristuksissa.
Sabina keskittyy työssään etenkin naisten kehitykseen.
”Vielä muutama vuosi sitten näissä kylissä todella moni nainen synnytti kotona. Nyt siitä on tullut poikkeus: naiset suuntaavat terveysasemille raskausajan tarkastuksiin ja synnyttämään”, hän kertoo.
Vuonna 2019 Shanti Nepal järjesti Dhadingissa peräti kahdeksan synnytysvalmennusta, joihin osallistui äitiryhmien jäseniä ja muita paikallisia. Äidit saivat tietoa äitiydestä sekä turvallisesta synnytyksestä. Raskaudenseurantakäynnit ovat lisääntyneet samoin kuin valvotut synnytykset.
Koronakriisin pelätään kumoavan joitain hyviä kehitysvaikutuksia, joita Nepalissa ja Dhadingissakin on saatu aikaan. Arvostetussa Lancet-julkaisussa julkaistun tutkimuksen mukaan vuoden 2020 koronarajoitteiden aikaan Nepalissa sairaalasynnykset laskivat jopa yli 50 prosentilla.
Äidit perinteiden puristuksissa
Ympärillemme alkaa kerääntyä useita uteliaita ryhmän äitejä. He ovat pukeutuneet punaisiin juhla-asuihinsa, värikkäisiin sareihin, sillä ryhmän jäsenet tietävät, että tänään paikalle saapuu vieraita. Huomaan kuitenkin naisten työn kuluttamista käsistä ja auringon paahtamasta ihosta, että nämä naiset eivät ole päässeet elämässä helpolla.
Viimein alkaa ryhmän kokous. Äidit kertovat vuorollaan, mitä ryhmä on saanut aikaan, ja mitkä ovat naisille isoimpia haasteita. 54 naisen ryhmästä kerrotaan, että alkoholi on etenkin kylän miesten parissa ongelma. Myös lapsiavioliitot ovat yhä yleisiä.
Tämän lisäksi suuret perhekoot haastavat köyhiä perheitä, kun ruoka on tiukassa ja kaikkia lapsia ei aina ole varaa lähettää kouluun.
”Minulla pitää kotona lasten kanssa todella kiirettä”, Jamuna Bogati, 40, kertoo, pidellen sylissään seitsemättä lastaan, yhdeksän kuukauden ikäistä Kirjan-vauvaa.
Perheellä ei olisi oikeastaan ollut varaa seitsemänteen lapseen, mutta Jamunalla ei ollut vaihtoehtoja. Kuusi ensimmäistä lasta ovat tyttäriä ja Nepalissa perheet haluavat vähintään yhden pojan, sillä perinteisesti vanhin poika jää kotiin pitämään huolta perheen elatuksesta sekä vanhemmista.
Jamunaa painostettiin perheen sisällä tekemään lapsia niin kauan, että perheeseen syntyisi poika.
”Koin syrjintää perheessäni ja yhteisössäni, koska minulla ei ollut poikia.”
Pienlainat tukevat toimeentuloa
Sabina kertoo, että Shanti Nepalin perustamissa yhteisöryhmissä pyritään tuomaan eri kasteja yhteen. Myös dalitit, niin sanonut alakastiset ihmiset, tuodaan mukaan toimintaan. Vuonna 2019 yhteensä 7 201 yhteisön jäsentä hyötyi hankkeen terveystyöstä. Heistä 5 415 oli naisia.
Tämä äitienryhmä kokoontuu kerran kuussa. Tapaamisissa kerätään yhteiseen pottiin säästöön 50 rupiaa (noin 40 senttiä) per henkilö. Säästöistä ja Shanti Nepalin antamasta alkupääomasta ryhmä myöntää pieniä lainoja jäsenille.
Jamunan perhe, kuten valtaosa muistakin äideistä, saa elantonsa viljelmistä. Välillä Jamuna tekee töitä myös muiden pelloilla, sillä suurperheen toimeentulo on tiukassa.
”Omasta sadostamme ei riitä aina tarpeeksi ruokaa perheellemme. Se on haastavaa”, Jamuna kertoo.
Ryhmän kokoontumisissa hän on oppinut ruokkimaan lapsensa ravinteikkaalla ruoalla, pitämään huolta heidän terveydestään sekä pitämään kotia ja sen ympäristöä puhtaana.
”Olen saanut tukea siihen, miten syödä raskauden aikana. Kun synnytyksen aika tuli, ryhmän jäsenet toivat minulle ruokaa.” Hän on ottanut myös 7000 rupian (n. 55 euron) lainan, jotta sai ostettua perheelleen ruokaa.
Sabina tukee ja kuuntelee
Sabina kuuntelee keskittyneesti naisten tarinoita. Aika ajoin hän kommentoi ja ohjeistaa naisia. Ja äidit todella näyttävät luottavan Sabinaan – hän käy kylissä ahkeraan ja järjestää naisille koulutuksia sekä hygieniavalistusta.
Sabinan ja muiden kenttätyöntekijöiden ansiosta hiljalleen Dhadingin alueen äitien ja lasten elämä muuttuu kohti parempaa. Hankkeen ansiosta vuonna 2019 alle 5-vuotiaiden lasten akuutit ylähengitystiesairaudet ovat vähentyneet, kun pieniä alle vuoden ikäisiä vauvoja on viety aiempaa useammin hoitoon.
Naiset tuntuvat olevan todella kiitollisia Shanti Nepalin sitkeästä työstä. Äidit kertovat, kuinka heidän itseluottamuksensa on kasvanut ryhmän myötä.
”Me olemme voimaantuneet ryhmästä. Jos joku on sairaana, muut jäsenet tukevat”, ryhmän sihteeri Susila Khadka, 27, kuvailee.
Teksti ja kuvat Mimosa Hedberg
(Jutun kylävierailu tapahtui ennen koronapandemian alkua)
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
