Ryhmä kuopiolaisnuoria kävi viime syksynä Pyhällä maalla tutustumassa luterilaisiin seurakuntiin ja ikätovereihinsa kirkon kouluissa. Nuoret esittävät Lähetysjuhlien avajaisissa matkan aikana kuvaamansa videon. Siinä kaikki kertovat omista tunnelmistaan ja kokemuksistaan.
Pyhä maa, Palestiina, Israel – Galilea, Genesaretinjärvi, Kapernaum, Nasaret, Betlehem – nimiä, joissa Kristuksen aikakausi tulee matkailijan iholle. Yhtä universaalisen tuttuja ovat Jeriko, Kuollut meri ja itkumuuri.
Kaiken tämän näki 15 kuopiolaisen seurakuntanuoren ryhmä syksyllä 2017. Matkan olivat ideoineet tuomioseurakunnan nuorisotyöntekijä Jarkko Voutilainen ja Alavan seurakunnan nuorisopastori Anu Kiviranta. Kumpikaan heistä ei ollut koskaan käynyt Pyhällä maalla.
Palestiinassa aiemmin vapaaehtoistyöntekijänä ollut Puijon seurakunnan kanttori Joona Saraste saatiin houkuteltua nuorten mukaan, vaikka ikään kuin oppaan roolin ottaminen tuntui haastavalta – kolmen seurakunnan nuoret omanlaisine intresseineen eivät olleet edes keskenään tuttuja.
Matkan varsinainen tarkoitus oli vierailla luterilaisissa seurakunnissa ja tehdä kouluvierailuja. Ramallahissa käytiin Toivon koulussa, joka on Puijon seurakunnan ystävyyskoulu.
Koulut ovat parasta
Toinen vierailu tehtiin Betlehemin kupeeseen Beit Sahourin kouluun, joka on Kuopion Alavan seurakunnan ystävyyskoulu. Siellä retkeläiset saivat seurata liikuntatuntia ja kahdenkin orkesterin harjoituksia sekä osallistua musiikkituntiin.
– Koulussa oli hyvä yhteishenki. Muslimit ja kristityt olivat kavereita keskenään. Orkesterit olivat tosi hyviä ja soittajatkin hyvätasoisia, kertoo itsekin soittava lukiolainen Venla Ronkainen.
Suomalaiset veivät kouluihin tuliaisiksi sählyvarusteita ja opettivat palestiinalaislapset pelaamaan.
– Mailan ja pallon kanssa pelaaminen oli heille ihan ihmeellistä. Oppivat kyllä, ja kuulemma yhä pelaavat joka päivä.
Venla Ronkaisen yllätti se, miten eri näkemys itselle tuli verrattuna niihin mielikuviin, joita suomalaisilla on Israelin ja Palestiinan tilanteesta.
– Koulut ovat parasta, mitä siellä on tilanteelle tehtävissä.
Teksti Kaija Vuorio
(Juttu on ilmestynyt Lähetyssanomat-lehden toukokuun numerossa)
