Voit myös kuunnella jutun podcast-jaksona.
Rukouselämä ei alkanut kovin intohimoisesti. Pappi ja Lähetysseuran tavoittavan työn projektipäällikkö Elina Siukonen muistaa rippikoulun jälkeen kiinnostuneensa rukoilusta, mutta iltarukous valikoitui sen pituuden mukaan.
”Isä meidän oli niin pitkä, että en halunnut sitä. Herran siunaus oli lyhyempi, niin se sopi”, Elina kertoo.
Merkittävä havahtuminen tapahtui Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkummussa, jonne Elina oli päätynyt opiskelukavereidensa kautta nuorena aikuisena.Siellä hän ymmärsi, että Jumala on oikeasti kiinnostunut ihmisistä.
Päiväkummussa rukoiltiin paljon, luettiin Raamattua ja mietittiin, mitä Raamatun tekstit merkitsevät omassa elämässä. Tärkeäksi rutiiniksi muodostui myös Lähetyskirkon messu. Noina vuosina kehittyi ydin uskolle, joka kantaa edelleen.
Elina huomasi, että kirkossa käyminen ei ollutkaan rituaalien suorittamista, Jumalalle pystyi puhumaan ihan tavallisista asioista muuallakin kuin kirkossa ja Hän vastasi rukouksiin. Kun yhteys Jumalaan aukesi, rukoilusta tuli jokapäiväistä.
”Kun herään aamulla, rukoilen tyyliin ’moi Jeesus, mä oon tässä, mitäs tänään’. Sen jälkeen pitkin päivää tulee mieleen rukousaiheita, kuten muita ihmisiä ja maailman hätää”, Elina kertoo.
Jumala käyttää keskeneräisiä
Rukousvastaukset tulevat arjessa Elinalle useimmiten ihmisten välityksellä. Hän kertoo omassa elämässään toistuvan esimerkin: jos on erityisen tiukka tilanne tai raskas mieli, joku ottaa yhteyttä, kertoo rukoilleensa ja kokeneensa tarvetta kysyä kuulumisia. Myös Elina yrittää päivittäin kuunnella, kenen ja minkä puolesta Jumala juuri nyt haluaisi hänen rukoilevan.
Tämä yhteys ylittää maantieteelliset rajat, ja rukouskontekstissa esiin tulevat ihmiset ovat sellaisia, joiden kanssa Elina ei muuten välttämättä ole säännöllisesti yhteydessä.
”Kristinuskon hienous on siinä, että Jumala käyttää keskeneräisiä ihmisiä työssään jatkuvasti”, Elina sanoo.
Hän on itsekin kokenut tämän usein. Kerran se tapahtui vuosaarelaisessa saunassa.
Tuntematon nainen alkoi jutella Elinalle, ja kun kävi ilmi, että Elina on kristitty, nainen pyysi tätä rukoilemaan puolestaan. Elina lupasi tehdä niin.
”Ai tässä ja nyt”, nainen kysyi.
”Kääk”, Elina ajatteli mutta toteutti toiveen.
”Keräsin itseni, ja rukoilimme siinä saunassa. Hänkin rukoili minun puolestani. Usein lupaus rukouksesta jää puheen tasolle, mutta kun pysähdytään tilanteeseen kasvokkain ja kutsutaan Pyhä Henki paikalle, niin onhan se erilaista.”
Yhdessä rukoilu yhdistää
Elina Siukonen kokee, että rukous luo erityisen yhteyden myös Lähetysseuran kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Elokuussa Elina jutteli myanmarilaisen kirkon edustajan kanssa, joka kertoi kirkkonsa kasvusta.
Muuan myanmarilainen nainen oli nähnyt yöllä unen, jossa tätä kehotettiin lähtemään seuraavana päivänä viereiseen kylään. Nainen harmitteli, ettei voi lähteä, koska oli satuttanut jalkansa. Hahmo unessa sanoi, että lähde vaan, jalka on huomenna terve.Hahmo neuvoi vielä kyselemään muilta kylään saapuneilta vierailijoilta, mistä tässä kaikessa on kyse ja lisäsi: ”He tuntevat minut.”
Nainen lähti seuraavana päivänä viereiseen kylään, ja siellä oli kirkon väkeä julistamassa evankeliumia. Silloin hän kuuli ensimmäistä kertaa Jeesuksesta. Kylään perustettiin seurakunta, jossa nainen alkoi käydä.
”Samanlaisia kertomuksia kuulee eri puolilta maailmaa”, Elina kertoo.
Hän kokee, että ihmiset tulevat merkityksellisiksi toisilleen, kun Pyhä Henki yhdistää heidät. Silloin eri tilanteissa olevat ihmiset voivat kannatella toisiaan. Sama toimii myös kirkkojen välillä. Esimerkiksi pienten kumppanikirkkojen työntekijät voivat kokea olevansa yksinäisiä, mutta suomalaisten seurakuntien rukoustuesta he saavat voimaa.
Toivo läpäisee kaiken
”Rukouksessa on valtava toivon ulottuvuus”, Elina sanoo. Hän innostui Luterilaisen maailmanliiton työntekijän Sivin Kitin kirjoittamasta artikkelista, jossa kristillinen toivo erotetaan myönteisestä ajattelusta ja korostetaan sen kokonaisvaltaisuutta. Kärsivässä maailmassa edes kuolema ei ole loppu, vaan Jeesus on ratkaissut tämänkin: meillä on toivo kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jeesuksen paluusta.
Toivo linkittyy myös adventtiin. Kristittynä elämä on samalla odotusta ja toisaalta tietoa siitä, että odotus päättyy.
”Odotukseen liittyy monia tunteita, usein myös ripaus epävarmuutta ja joskus epätoivoakin. Samalla saa luottaa Jumalan kaikkivaltiuteen ja siihen, että asiat ratkeavat. Toisinaan ratkaisu on yllättävä, kuten Jeesuksen syntyminen ihmiseksi maailmaan tai ylösnousemus”, Elina sanoo.
Häntä puhuttelee toivo siitä, että Jumalan valtakunta tulee todeksi tämän maailman keskellä ja Jumalan hyvyys voittaa pahan.
”Rukouksessa on aina läsnä toivo. Voimme uskoa siihen, että mikä tahansa asia voi muuttua toisenlaiseksi. Joka tapauksessa kaikki on lopulta hyvin. Usko tähän saa toimimaan paremman maailman puolesta.”
• Maailman kirkot, ja että ihmiset löytäisivät niihin
• Hyvälle olisi meissä enemmän tilaa kuin pahalle
• Voimaa jokaiselle rukoilla myös niiden lähimmäisten puolesta, joita on kaikkein vaikein rakastaa
Teksti: Virve Rissanen
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
Tilaa Lähetyssanomat