Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Kummituella opiskellut Alphonse Sarr väitteli tohtoriksi Senegalissa

Alphonse Sarr kävi koulua ja opiskeli suomalaisten kummien tuella. Joulukuussa hän väitteli farmakologian tohtoriksi. Pojan menestystä juhlistivat myös köyhän kahdeksanlapsisen maanviljelijäperheen vanhemmat Francois Sarr ja Marie-Louise Ndour.
Alphonse Sarr kävi koulua ja opiskeli suomalaisten kummien tuella. Joulukuussa hän väitteli farmakologian tohtoriksi. Pojan menestystä juhlistivat myös köyhän kahdeksanlapsisen maanviljelijäperheen vanhemmat Francois Sarr ja Marie-Louise Ndour.

Senegalissa on meneillään flunssakausi, kun tapaan Alphonse Malle Sarrin, Suomen Lähetysseuran kummioppilaan, joka väitteli joulukuun lopussa farmakologian tohtoriksi.

 – Juo guier-teetä. Se avaa hengitysteitä, vastaleivottu tohtori kehottaa, kun yskin. Juuri tuon kasvin vaikutuksista hengitysteiden sairauksiin ja astmaan hän teki väitöskirjansa.

Alphonse Malle Sarr aloitti koulunkäynnin kotikylällään Ngohessa. Aluksi hän kävi valtion koulua, mutta rehtori ehdotti, että poika vaihtaisi katoliseen kouluun, jossa opetus oli säännöllisempää. Mutta sinne päästäkseen poika tarvitsi rahaa, sillä koulu oli yksityiskoulu. Perheellä oli pieni viljelmä, eikä ylimääräisiin kustannuksiin ollut varaa. Vanhemmat olivat kuulleet luterilaisen kirkon kummilapsitoiminnasta. He anoivat, että poika valittaisiin kummilapseksi. Kahdeksanlapsinen perhe todettiin vähävaraiseksi, joten Alphonse pääsi kummiohjelmaan.

– Huomasimme heti, että poika pääsee vielä pitkälle, kertoo Niokhor Sene, Senegalin luterilaisen kirkon kummityöstä vastaava.

– Koko kouluaikanaan hän ei jäänyt kertaakaan luokalleen, mikä on täällä harvinaista. Hän oli aina luokkansa kahden parhaan joukossa. Kirkossa olemme nyt sekä ylpeitä että iloisia siitä, että olemme saaneet olla mukana ensimmäisessä tohtorin väitöstilaisuudessa. Se on suomalaisten kummien ansiota.

Äidin kananpojista se alkoi

– Minulla oli jo lapsena kiinnostusta kaikkiin terveyttä koskeviin asioihin. Äidillä oli kanoja, ja kun kananpojat sairastivat, annoin niille pistoksia ruiskuilla, joita olin säästänyt. Annoin vain vettä, eivätkä ne siitä ainakaan sairaammiksi tulleet, Alphonse kertoo hymyillen.

Hänen tohtorinväitöskirjansa käsitteli senegalilaisten lääkekasvien ennaltaehkäiseviä vaikutuksia hengitystietulehdusten hoidossa.

– Sereerikulttuurissa vanhempamme käyttivät lääkekasveja sairaiden parantamiseen. Halusin hyödyntää tuota tietoa ja tutkia kasvien vaikutusta sairauksiin. Astmaa ja hengitystiesairauksia on täällä paljon. Tutkin kahta kasvia, guiera senegalesista ja immenocardia acidaa. Jälkimmäistä ei kasva niin paljoa Senegalissa kuivan aavikkoilmaston vuoksi, mutta guiera senegalesis on yleinen ja sitä käytetään. Eläinkokeilla sain selville, että guieran lehdistä tehty tinktuura vähentää ahtaumaa ja hengitysteiden supistumista ja auttaa sairasta hengittämään paremmin. Jos mahdollista, jatkan tutkimusta muutaman vuoden kuluttua. Parhaassa tapauksessa kortisonin voi korvata näillä lääkekasveilla.

– Mutta – hän jatkaa päättäväisesti – ei riitä, että tekee teetä ja juo sen siinä uskossa, että se vaikuttaa lääkkeen tavoin. Täytyy tietää oikea annostus, väärin annosteltuna lääkekasvit ovat vaarallisia.

Samat kummit 16 vuotta

Kotkalaiset Sinikka ja Timo Ojamies ovat olleet Alphonse Sarrin kummeja koko hänen koulutiensä ajan vuodesta 1996 lähtien.

Ojamiehet kertovat, että kirkollinen avustustoiminta kiinnosti heitä. He luottavat siihen, että sitä kautta apu menee perille ja oikeaan tarkoitukseen. Kummityöstä he kiinnostuivat alun perin Lähetysseuran esitteen perusteella, Senegal valikoitui kohteeksi arpomalla.

– Kirjoitin kaikki maat paperilapuille ja laitoin ne ylösalaisin pöydälle. Nostin yhden ja siinä luki Senegal. Se tuntui sopivalta siksikin, että olin harrastanut vähän ranskan kieltä, Timo Ojamies kertoo.

Ojamiehet ovat kokeneet kummityössä mukana olemisen hyvin antoisaksi. Kummiyhdyshenkilöltä he ovat saaneet säännöllisesti kuulumisia, mukana myös Alphonsen itsensä kirjoittamia kirjeitä. Näin he ovat saaneet seurata kummipojan varttumista ja koulumenestystä sekä oppineet paljon Senegalin koulujärjestelmästä ja oloista. Vuosien mittaan heille on selvinnyt, miten iso merkitys yhdellä koulutetulla pojalla on koko perheelle.

– Itse kirjoittelimme vähemmän. Alphonse pyysi meiltä kuvaa, mutta ensimmäisen saimme lähetettyä vasta kymmenen vuotta sitten. Nyt lähetimme toisen vastaukseksi kiitoskirjeeseen, jonka saimme hänen väitöstilaisuutensa jälkeen.

Ojamiehet eivät ole vielä päättäneet, jatkavatko kummityön tukemista nyt, kun Alphonse ei enää tukea tarvitse. Heidän sopimuksensa on voimassa ainakin tämän vuoden loppuun.

– Ikääkin on jo tullut, olemme 77- ja 80-vuotiaita. Alphonsesta haluaisimme kyllä kuulla jatkossakin.

Tuki ei ole mennyt hukkaan

Alphonse on kiitollinen kummeilta saamastaan tuesta.

– Olen usein miettinyt, miten koskaan voin kiittää kummeja siitä avusta, minkä olen saanut. Muutaman kirjeen olen vuosien varrella kirjoittanut. Koska tulen köyhistä oloista, enkä voi lähettää kiitokseksi lahjoja, ajattelin että voin kiittää kummejani opiskelemalla hyvin ensimmäisestä luokasta alkaen. Heidän apunsa olisi turhaa, jos löisin laimin koulunkäyntini. Lähetän kaikille kummeilleni terveiseni. Heidän tukensa ei ole mennyt hukkaan!

Alphonse suunnittelee, että muutaman vuoden päästä hän voi avata jo oman apteekin. Ja sillä hän voi elättää oman pienen perheensä – ja myös sisarukset kotikylällä.

Teksti ja kuvat: Ann-Katrin Store

Lähetysseuran kummityö on auttanut lapsia koulutielle 25 vuotta