Tunnelma on kuin missä tahansa koulun juhlassa. Piha täyttyy lapsista, perheenjäsenistä ja valmiiksi saaduista käsi- ja puutöistä. Tämä ei kuitenkaan ole koulu. Vilinän keskellä kävelee Ashagre Nuru. Hän on vastuussa ympärillä tapahtuvasta hulinasta. Hän työskentelee Pohjois-Etiopiassa sijaitsevan Dessien toimintakeskuksen johtajana.
– Editoin juhlaan videota yön pikkutunneille asti, mutta ei tässä pieni väsymys haittaa, Ashagre sanoo. Tänään hänen työvuotensa huipentuu, kun toimintakeskuksen vilkas kesäkausi pannaan pakettiin.
Alun perin toimintakeskukset rakennettiin kolmeen Pohjois-Etiopian kaupunkiin Suomen Lähetysseuran aids-orvoille kummilapsille, jotta heillä olisi turvallinen paikka viettää vapaa-aikaansa.
Nykyään kävijöiden joukossa on myös esimerkiksi kuulovammaisten ryhmiä ja lähialueen koululaisia, jotka haluavat kokoontua harrastusten ja hauskanpidon merkeissä. Suomessa keskuksia ehkä sanottaisiin nuorisotaloiksi.
Kaikki taidot kaikille lapsille
Ashagren ideasta lapset keskittyvät yhteen tai kahteen ammatilliseen kurssiin kesän aikana. Seuraavana kesänä ei saa ottaa samaa kurssia uudestaan. Ideana on, että kaikki saavat mahdollisimman monipuolisia ammatillisia valmiuksia.
Uuden toimintamallin ansiosta viime kesänä lähes kaikki puutyön opiskelijat olivat tyttöjä, ja tekstiilitöissä oli paljon poikia. Viime vuonna perustettu kampaamolinja oli myös niin suosittu, että pojille perustettiin oma parturilinjansa.
– Tytötkin halusivat tehdä puusta kaappeja, jotka saavat kotiinsa. On hyvä, ettei rajoita tekemistään liikaa. Olen itsekin oppinut sen lapsena toimintakeskuksessa”, Ashagre kertoo.
”Olin yksi heistä”
Vielä 15 vuotta sitten Ashagre oli itse Dessien toimintakeskuksen lapsi. Kummilapsi, jonka koulutusta tuettiin ja joka vietti kesänsä harrastuskerhossa. Hän ei ollut käsityöihminen, mutta keskuksella vietetyn ajan jälkeen hän osaa nyt tehdä kodin pienet korjaustyöt itse. Lisäksi hän oppi tietokoneiden käyttöä.
Monipuolisen osaamisen arvostus näkyy myöhemmissäkin opinnoissa. Ashagre on valmistunut sairaanhoitajaksi, mutta opiskellut sen jälkeen myös ravitsemustieteitä ja johtamista. Seuraavaksi haaveissa ovat sosiaalityön maisteriopinnot.
Työelämässä tärkeimmältä tuntuu kuitenkin toimintakeskuksen lasten auttaminen. Ashagren ilme vakavoituu, kun hän puhuu työnsä merkityksestä.
– Olin yksi heistä. Sain itse silloin paljon, ja nyt haluan antaa eteenpäin, hän sanoo.
Käsityötaitojen lisäksi toimintakeskus kasvatti häntä sosiaalisesti. Keskukselle on aina tullut lapsia vaikeista taustoista, mutta päivien aikana ei ole keskitytty ongelmiin vaan yhdessä tekemiseen ja oppimiseen.
–Kaikki yhteistyö ja kavereiden kanssa hengailu muovasivat minusta tämän ihmisen, joka nyt olen. Kaverit toimintakeskukselta ovat perhettäni, Ashagre sanoo.
Kummilapsista keskusten johtajiksi
Yksi tämän perheen jäsen on mukana myös juhlassa. Hän on Kombolchassa sijaitsevan toimintakeskuksen johtaja Samuel Nigusu.
Ashagrella ja Samuelilla on samanlainen työnkuva ja samanlainen tausta, joten ei ihme, että he ovat parhaat ystävät.
– Minulla on biologinen veli, mutta en jaa hänen kanssaan läheskään niin paljon asioita kuin Samuelin kanssa, Ashagre kertoo.
Ystävyys näkyy myös työelämässä. Kombolchan toimintakeskuksen lapsia ja nuoria tuli Samuelin mukaan vierailemaan näihin juhliin, ja Ashagre puolestaan vieraili lastensa kanssa Samuelin toimintakeskuksen vastaavissa juhlissa.
Samuelin palo työhön kumpuaa niin ikään omista kokemuksista lapsuudessa toimintakeskuksella. Vanhempana hän työskenteli autonkuljettajana ja olisi saanut eräästä projektista hyvän työpaikan. Silti hän valitsi toimintakeskuksen, jossa palkka on lähes puolet pienempi kuin kilpailevassa työssä.
–Haluan korvata sen, mitä minulle annettiin. Myös lapsille on hyväksi, että juuri me teemme töitä heidän kanssaan. He tietävät, että ymmärrämme.
Kun Samuel muistelee lapsuuttaan Dessiessä, mieleen tulee erityisesti yksi toimintakeskuksen väen kanssa tehty retki. Se oli hänen ja Ashagren ensimmäinen matka, ja se suuntautui järven rannalle.
–Söimme kalaa ensimmäistä kertaa elämässämme, ja saimme limonadit. Emme ikinä unohda sitä, Samuel kertoo.
Esimerkkinä lapsille ja lahjoittajille
Nyt molemmat miehet tekevät samanlaisia retkiä lasten kanssa, ja lapset puhuvat reissuista silmät tuikkien. Vaikka toimintakeskusten harrastusopetus on ammatillistunut – tavoitteena on saada lapsille jonain vuonna viralliset todistukset, mikä auttaisi heitä työnhaussa – tärkeä osa keskuksen toimintaa ovat myös virkistysmatkat.
Ashagre huomauttaa, että mitkään tällaiset matkat eivät olisi mahdollisia köyhistä perheistä tuleville lapsille. Sama oli heidän tilanteensa lapsina. Siksi toimintakeskuksen tarjoamat mahdollisuudet ovat niin tärkeitä.
Samuel on puhunut menneisyydestään paljon, myös Suomessa käydessään.
– Kerran kävin Suomessa kukkakaupassa, ja eräs nainen alkoi kysellä, miten olen päätynyt Suomeen. Kerroin hänelle tarinani, ja hän oli vaikuttunut. Olin hänelle elävä todiste siitä, että avustusjärjestölle lahjoitetut rahat menevät perille. Ilmeisesti jotkut epäilevät, auttaako lahjoittaminen mitään, Samuel kertoo.
Hän tiedostaa olevansa nyt esimerkkinä oman toimintakeskuksensa lapsille. Samuel haluaa korostaa lapsille, että koulut pitää käydä ja lopulta elämä voi muuttua.
Kummilapsityön koordinaattori Leila Pentikäinen on huomannut, että nykyiset vetäjät ovat vieneet toimintakeskusten työtä järjestelmällisempään suuntaan.
– Etiopiassa arvostetaan tavoitteellista toimintaa, mikä on hienoa. On silti vähintään yhtä tärkeää, että toimintakeskuksissa voi välillä pelailla ja leikkiä vapaasti, Pentikäinen sanoo.
Pentikäinen kertoo olevansa erityisen ylpeä Ashagresta ja Samuelista, ja heidän innokkuudestaan kehittää toimintakeskuksia.
–He haluavat käyttää taustaansa ja kokemuksiaan nykyisten kummilasten hyväksi. Siinä on jotain uskomattoman hienoa.
Teksti Virve Rissanen
Kuvat Virve Rissanen ja Leila Pentikäinen
Sinäkin voit auttaa lapsia kohti valoisampaa tulevaisuutta. Ryhdy kummiksi! www.suomenlahetysseura.fi/kummit tai soita 020 7127 201.
