Suunta on selvä. Kristinusko ei ole enää pitkään aikaan ollut valkoisen keski-ikäisen miehen uskonto, vaan enemmänkin keskimääräistä kristittyä edustaa jostain Afrikan maasta kotoisin oleva hiv-positiivinen yksinhuoltajaäiti. Joulukuussa uutisoitiin, että lähetystyöntekijöiden määrä vähenee. Miltä lähetystyön tulevaisuus siis näyttää?
Sitä pohtivat Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson ja missiologian erityisasiantuntija Kati Kemppainen. Pintaan nousi kolme seikkaa.
1. Kristinuskon painopisteen muutos
Jo vuonna 2004 Helsingin yliopiston missiologian dosentti ja Lähetysseuran lähetysteologi Risto A. Ahonen kirjoitti Helsingin Sanomiin, että kristinuskon painopiste on siirtynyt etelään. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Afrikassa on suhteessa enemmän kristittyjä kuin Euroopassa. Kati Kemppaisen mukaan kehitys jatkuu samanlaisena, koska kristittyjä asuu paljon sellaisissa maissa, joiden väestö kasvaa nopeasti.
”Tilastointi on hankalaa, koska ihmiset voivat käydä monessa eri kirkossa”, Kemppainen huomauttaa.
Kemppaisen mielestä tärkeää on suostua vuoropuheluun, eikä viedä omia agendojaan kehittyviin maihin.
Lähetysseuran työssä kristinuskon painopisteen muuttuminen näkyy niin, että kirkot, joita on tuettu monta vuosikymmentä, ovat kasvaneet vahvoiksi toimijoiksi. Rolf Steffanssonin mielestä se asettaa lähetystyön uudenlaisen tarkastelun alle.
”Ei tarvita ulkomaista työntekijää kertomaan kirkoille, mitä pitäisi tehdä”, Steffansson sanoo.
Työalueilla tuetaan jo nyt paikallisia työntekijöitä. Vuonna 2020 Lähetysseuran työtä teki 1100 ihmistä, joista vain 70 oli ulkomaille lähetettyjä suomalaisia.
2. Kansalaisyhteiskunnan kaventuminen
Monissa maissa ihmisoikeustilanne on heikentynyt, mikä vaikuttaa myös järjestöjen ja kirkkojen toimintaan. Pandemia heikensi ihmisoikeustilannetta koko maailmassa, kertoo Amnesty vuosiraportissaan.
”Tämä asettaa kirkot tilanteeseen, jossa niiltä odotetaan rohkeaa vastapuhetta ja toimintaa”, Kati Kemppainen sanoo.
Rolf Steffanssonin mukaan paikoin puhutaan jo uudenlaisesta maailmasta, jossa ei ole ollenkaan varmaa, että ihmisoikeuksien puolustaminen säilyy tärkeänä arvona. Käytännössä maan vaikeutunut tilanne voi näkyä esimerkiksi avustusjärjestöjen työlupien ja viisumien eväämisenä.
Lähetystyöllä pystytään vaikuttamaan ihmisoikeuksiin tukemalla kehittyvien maiden kirkkoja.
”Näemme, miten kristillinen sanoma itsessään tuo toivoa ja muutosvoimaa. Kumppanikirkkojen kohdalla mietimme, jääkö niistä mahdollisesti joitain ryhmiä ulkopuolelle. Onko etnisillä vähemmistöillä ja vammaisilla pääsyä kirkkoihin, onko naisilla ja tytöillä samat mahdollisuudet kuin miehillä ja pojilla”, Steffansson kertoo.
3. Ilmastopakolaisuus
Vuoden 2020 lopussa maailmassa eli yli 82 miljoonaa kotinsa jättänyttä ihmistä, kertoo YK:n pakolaisjärjestö UNHCR. Määrä on suurempi kuin koskaan ennen. Tulevaisuudessa pakolaisten määrä kasvaa, kun ilmastonmuutos tekee monista alueista asuinkelvottomia. Muuttoliike vaikuttaa sekä yhteiskuntiin että kirkkoihin.
”Kun kansat vaeltavat, heidän mukanaan myös uskonnot vaeltavat. Se nähdään Suomessakin”, Kati Kemppainen sanoo.
Rolf Steffanssonin mukaan aihe nousee esiin usein, kun Lähetysseura keskustelee kehittyvien maiden kirkkojen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Köyhyys lisääntyy, elinkeinot muuttuvat, ja uudenlaisiin sään ääri-ilmiöihin täytyy sopeutua.
”Haluamme vaikuttaa siihen, että joka puolella varataan riittävästi rahaa tämän haasteen kohtaamiseen. Ilmastonmuutos on kumppaneillemme elämän ja kuoleman kysymys”, Steffansson sanoo.
Teksti Virve Rissanen
Tämä juttu on kirjoitettu kahden podcast-jakson pohjalta. Rolf Steffansson puhui Lähetysseuran tulevaisuuden näkymistä ja Kati Kemppainen kristinuskon ja lähetystyön tulevaisuudesta Lähetysseuran tuottamassa Kirkko maailmalla -podcastissa.
