Suomen Lähetysseuran työ maailmalla jatkuu, mutta osa työntekijöistä palaa Suomeen koronavirusepidemian vuoksi. Ulkomaantyöntekijöiden kotiuttaminen alkoi viime viikolla ja jatkuu edelleen, kun työntekijät palaavat kotimaahan eri puolilta maailmaa sitä mukaa, kun paluulentoja saadaan järjestymään. Riskiryhmiin kuuluvat ja vapaaehtoiset Lähetysseura kutsui Suomeen jo aiemmin. Lähetysseuralla oli lähes 70 työntekijää ulkomaankomennuksella 20 eri maassa ennen kotimaahan kutsumista.
– Olemme tarjonneet kaikille ulkomaantyöntekijöille mahdollisuuden palata Suomeen. Asemamaissa pysyvästi asuvilla työntekijöillä on ollut mahdollisuus myös jäädä työalueelle, jos he itse niin päättävät eikä viranomaisilta tule muuta ohjetta. Evakuoimistarvetta seurataan tarkasti Suomen suurlähetystöjen kanssa. Kysymys on siitä, mikä riskit arvioiden ja työnteon näkökulmasta on nyt järkevin paikka olla. Olemme tehneet Lähetysseurassa viime viikosta lähtien töitä kellon ympäri palaajien kotiuttamisjärjestelyissä auttaen ja työalueille jääviä tukien. Tilanteet toimintamaissamme muuttuvat koko ajan ja rajojen sulkemiset ja lentojen perumiset vaikuttavat kotiuttamisjärjestelyihin, sanoo Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson.
– Päätöksessämme painoi se, että emme halua omalta osaltamme lisätä jo valmiiksi heikkojen terveydenhuoltojärjestelmien kuormitusta kehittyvissä maissa. On myös riski, ettei koronaepidemian aikana saa välttämättä hoitoa tavallisissa sairauksissa tai esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa.
Lähetysseuran Suomeen palaavat työntekijät viettävät paluun jälkeen kaksi viikkoa karanteenia vastaavissa olosuhteissa viranomaisten ohjeistuksen mukaan. Lähetysseura on tukenut työntekijöitään tarvittaessa asunnon löytämisessä tälle ajalle.
Tansaniassa ja Nepalissa huoli kasvaa
Tansaniassa asuva Virve Rissanen on yksi niistä Lähetysseuran työntekijöistä, jotka ovat palaamassa epidemian takia Suomeen lyhyellä varoitusajalla.
– Ostimme lennot pian lähtökehotuksen jälkeen, ja hyvä niin, koska nyt niitä ei kuulemma enää saisi. Tuntuu turvalliselta palata Suomeen, etenkin koska asenteet valkoisia – ja aasialaisia – kohtaan alkoivat täällä kiristyä. Yhteydenpito ja hankkeiden koordinointi jatkuu suurimmilta osin etänä. Haikeutta ja vaikeutta aiheuttaa paluupäivän epäselvyys – kuluuko kuukausia kaksi, neljä vai kenties kuusi? Rissanen pohtii Tansaniassa.
Viestinnän asiantuntija Mimosa Hedberg ja Kathmandun toimiston muut kaksi suomalaista työntekijää puolestaan ovat päättäneet jäädä toistaiseksi Nepaliin.
– Koen, että koska kotini ja elämäni on Nepalissa, ja myös työni täällä kehitysyhteistyön ammattilaisena, en halua ainakaan toistaiseksi lähteä maasta. En kuulu myöskään riskiryhmään. Ajattelen, että minusta on täällä enemmän hyötyä kuin Suomessa, vaikka toki perhettä on tällaisina aikoina ikävä. Seuraamme tilanteen kehittymistä ja ulkoministeriön sekä suurlähetystön viestintää tarkasti.
Epidemia hankaloittaa työtä Nepalissa, mutta työskentely jatkuu kotitoimistosta käsin. Kenttämatkat hankealueille on toistaiseksi peruttu, samoin tapaamiset viranomaisten kanssa. Suuria kokoontumisia, tapahtumia tai koulutustilaisuuksia ei järjestetä eikä esimerkiksi mielenterveystyötä kouluissa pystytä jatkamaan toistaiseksi, kun koulut on suljettu. Yhteistyö ja yhteydenpito Lähetysseuran paikallisten kumppanien kanssa jatkuu kuitenkin tiiviisti.
– Nepalissa on vahvistettu vasta kaksi koronatapausta, mutta huoli on kova, sillä maan terveydenhuollon resurssit ovat kovin rajalliset. Tunnelmat ovat siis odottavat ja hieman huolestuneet, kun esimerkiksi etelän naapurissa Intiassa tautitapausten määrä on kasvussa. Kadut ovat tänään Kathmandussa hiljaisia ja joistain asioista on jo pulaa, kuten bensasta ja kaasusta.
Lähetysseuran työ jatkuu koronasta huolimatta
Suomessa Lähetysseuran työntekijät ovat siirtyneet pääsääntöisesti etätöihin, ja työ jatkuu normaalisti niiltä osin kuin se on mahdollista. Seurakuntavierailut, messut ja tapahtumat on kuitenkin peruttu.
Seurakuntien palvelua jatketaan kuitenkin puhelimitse ja verkossa monin tavoin. Palvelupäälliköt ja muu henkilökunta on seurakuntien käytössä esimerkiksi välittämässä monipuolista opetusmateriaalia rippikoulujen etäopetukseen, tervehdyksiä virtuaalisille kirkkokahveille tai kolehtikohteiden esittelyyn. Lähetysseuran viestintäkanavilla on seurakunnille ja tukijoille runsaasti materiaalia, tapahtumia järjestetään verkossa ja esimerkiksi podcast-tuotantoa on lisätty.
– Olen saanut viestejä eri puolilta maailmaa siitä, että työt jatkuvat. Kirkot jakavat toivon sanomaa ja diakoniassa kannetaan vastuuta. Tiedämme jo, että koronatilanne tuo meidän yhteistyökumppaneillemme uusia haasteita, joiden kohtaamiseen he tarvitsevat meiltä tukea. Erityisesti nyt työmme maailmalla tarvitsee seurakuntien ja seurakuntalaisten tukea ja rukousta toivon ylläpitämiseksi, Steffansson sanoo.
