”Olin mukana kirkon nuorisotyössä, koska koin, että kirkko on minulle koti. Nuorisotyön leirit ja nuorisovaihdot tuntuivat tosi ainutlaatuisilta mahdollisuuksilta”, muistelee Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon nuorisopastori Rodny Said, 29, omaa nuoruuttaan.
”Kirkon nuorisotyö teki minusta minut.”
Said oli mukana kirkon järjestämässä nuorten johtajuuskoulutuksessa yhdessä noin 40 muun nuoren kanssa. Samassa ryhmässä oli muun muassa hänen hyvä ystävänsä, Sally Azar, josta tuli vuosi sitten Pyhän maan kirkon ensimmäinen papiksi vihitty paikallinen nainen.
”Johtajuusohjelmassa olimme kuin perhe. Se oli paikka, jossa saimme vapaasti keskustella mistä tahansa aiheesta. Se oli todella tärkeää tässä ympäristössä”, Said sanoo viitaten sekä konservatiiviseen palestiinalaiskulttuuriin että Israelin ja Palestiinan väliseen pitkäkestoiseen konfliktiin.
”Katsoin ylöspäin nuorisopastoreitani ja muita ohjaajia. Halusin itse samaan työhön, ohjata seuraavaa sukupolvea eteenpäin”, Said muistelee.
Hän kokee, että erityisesti Pyhän maan kirkon pastorit Ashraf Tannous ja Sani Ibrahim Azar (nykyinen kirkon piispa) näkivät hänen potentiaalinsa ja puskivat hellästi eteenpäin.
”He luottivat minuun. Luottamuksen osoittaminen on erityisen tärkeää nuorille, koska he ovat epävarmoja itsestään.”
Johtajuuskoulutus jätti Saidiin pysyvän jäljen, joten hän on halunnut viritellä uudelleen tätä kirkon nuorille ja nuorille aikuisille suunnattua työtä. Sen tavoitteena on tukea nuorten kasvua kristittyinä ja yhteisönsä vastuunkantajina. Lähetysseura on ollut käynnistämässä toimintaa.
Kesäleirit ja nuorisovaihto sodan puristuksessa
Pyhän maan kirkossa nuorisotyötä tehdään sekä seurakunnissa että kootusti koko kirkossa. Kirkon seurakunnista neljä toimii Palestiinalaisalueen Länsirannalla, yksi Itä-Jerusalemissa ja yksi Ammanissa, Jordanian puolella. Kirkko on pieni, muutaman tuhannen jäsenen yhteisö, joten yhteinen nuorisotyö on mielekästä.
Yhteiseen työhön kuuluu nuorten johtajuusohjelman lisäksi nuorisovaihtoja ja kesäleiritoimintaa varhaisnuorille, 13–18-vuotiaille ja 18–26-vuotiaille.
Gazan sota ja sen vaikutukset koko Palestiinalaisalueella ja Israelissa ovat hankaloittaneet yhteisen työn suunnittelua ja toteutusta.
Isompia nuorten kokoontumisia on nyt lähes mahdotonta järjestää, koska Israelin asettamat liikkumisrajoitukset estävät Länsirannalta pääsyn Jerusalemiin ja toisinaan myös kulkemisen Länsirannan kaupunkien välillä. Sulut tapahtuvat ennalta-arvaamattomasti, joten nuoret saattaisivat joutua tilanteeseen, jossa he yhtäkkiä olisivat jumissa vieraassa kaupungissa. Myös matkustaminen ulkomaille on monelle mahdotonta.
”Peruin tammikuulta yhden nuorisovaihdon, mutta toivottavasti kesäkuussa yksi ryhmä pääsee lähtemään Ruotsiin. Kesäleirien osalta on epäselvää, voidaanko niitä tällä kertaa toteuttaa. Ehkä järjestämme pienempiä leirejä eri seurakunnissa”, Rodny Said pohtii.
Turvallinen tila purkaa tunteita
Seurakunnissa paikallistason nuorisotyöstä vastaa kunkin seurakunnan pastori, joten työmuodot hieman vaihtelevat. Rodny Said toimii Ramallahin seurakunnan pastorina. Siellä seurakunta järjestää säännöllisesti pyhäkoulua ja nuorten tapaamisia.
”Olemme järjestäneet yhdessä erään kristillisen järjestön kanssa nuorille esimerkiksi joogaa ja maalausta. Näihin on osallistunut nuoria niin seurakunnasta kuin sen ulkopuoleltakin.”
”Sodan alettua keskeytimme lähes kaiken toiminnan, koska emme tienneet mitä tapahtuu. Nyt olemme taas järjestäneet tapaamisia, mutta tunnelma on muuttunut. Aiemmin pidimme hauskaa, mutta nyt nuoret eivät pidä sitä sopivana, koska samaan aikaan toisaalla on palestiinalaislapsia ja -nuoria, jotka kärsivät.”
Said muistuttaa, että palestiinalaiset ovat hyvin yhteisöllisiä: ihmiset iloitsevat yhdessä ja surevat yhdessä. Hän uskoo, että nyt nuorille tulee antaa tilaa ja aikaa puhua tunteistaan ja ajatuksistaan. Kirkko on pyrkinyt tekemään tätä paitsi kasvokkain, myös somessa.
Said iloitsee siitä, että kirkon kouluissa on jo järjestetty psykososiaalista tukea yhdessä Lähetysseuran kanssa. Näissä työpajoissa oppilaat ja opettajat ovat turvallisessa ympäristössä päässeet purkamaan järisyttävien uutisten tai pelottavien tilanteiden aiheuttamia tunteita.
”Jos tulevana kesänä on mahdollista järjestää nuortenleirejä, myös niissä pitää varata aikaa traumatyöskentelylle”, Said pohtii.
Hän ajattelee, että kirkon ja sen työntekijöiden tehtävänä on nyt tuoda niin nuorille kuin vanhemmillekin ihmisille lohtua ja toivoa, joka syntyy uskosta.
”Joinain päivinä tuntuu, että toivon kynttilä on hiipumassa, mutta seuraavana aamuna heräät ja sytytät tuon kynttilän uudestaan.”
Teksti: Heli Vuohelainen
Suomen Lähetysseuran ensimmäiset lähetit saapuivat Jerusalemiin elokuussa 1924, joten työ juutalaisten ja palestiinalaisten parissa täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Lähetysseuran toiminta Pyhällä maalla on vuosikymmenten kuluessa aina pyrkinyt vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin, mutta sen punaisena lankana on säilynyt lapsi- ja nuorisotyö sekä diakonia. Yksi merkittävistä etapeista oli vuosi 1955, jolloin Lähetysseura osti Jerusalemista lastenkodilleen oman talon – talon, joka nykyisin tunnetaan nimellä Felm-keskus. Lähetysseura tarjoaa keskuksessa turvallisen kohtaamispaikan erilaisista taustoista tuleville ihmisille. Yhdessä useiden israelilaisten ja palestiinalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa Lähetysseuran tavoitteena on vahvistaa alueella rauhan ja sovinnon edellytyksiä. Tutustu Lähetysseuran työhön Israelissa ja Palestiinassa.
