Sukupuolistunut väkivalta on ilmiö, joka vaikuttaa ihmisiin maailmanlaajuisesti. Sukupuolistuneella väkivallalla viitataan väkivaltaan, jonka muoto, yleisyys ja seuraukset vaihtelevat sukupuolen mukaan. Sukupuolistunut väkivalta kohdistuu henkilöön hänen sukupuolensa, sukupuoli-identiteetin tai sen ilmaisun vuoksi. Tällainen väkivalta kohdistuu usein erityisesti naisiin ja tyttöihin, mutta ei säästä ketään sukupuolesta riippumatta. Yhteiskunnassa vallitsevien sukupuolittuneiden oletusten vuoksi miesten kokemaa lähisuhdeväkivaltaa tai seksuaalista väkivaltaa voi olla erityisen vaikea ottaa puheeksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluminen voi lisätä väkivallan riskiä. Naisilla on ikään katsomatta suurempi riski kokea väkivaltaa kuin miehillä.
Sukupuolistunutta väkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskunnissa riippumatta ihmisten koulutustasosta, uskonnosta tai asemasta. Naiset kokevat miehiä useammin parisuhdeväkivaltaa ja seksuaalisen väkivallan uhrit ovat useimmiten tyttöjä ja naisia. Väkivallan muotoja voivat ovat myös vainoaminen, verkossa tapahtuva häirintä, pakkoavioliitot, kunniaväkivalta ja ihmiskauppa.
Sukupuolittuneen väkivallan kitkemiseksi järjestetään vuosittain 16 Days of Activism Against Gender Based Violence -kampanja. Tämän kansainvälisen kampanjan tarkoituksena on lisätä tietoutta sukupuolittuneesta väkivallasta, sen ehkäisystä ja lopettamisesta. Kampanja alkaa 25. marraskuuta kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä, ja päättyy 10. joulukuuta ihmisoikeuksien päivänä. Kampanjan aikana järjestöt, yksilöt ja yhteisöt ympäri maailmaa nostavat aihetta esiin muun muassa tapahtumilla ja tempauksilla. Tulevien 16 päivän aikana Suomen Lähetysseura nostaa sosiaalisessa mediassa esiin kampanjan teemoja. Kuulemme mitä sukupuolittuneen väkivallan ehkäiseminen merkitsee yhteistyökumppaneillemme ja tutustumme heidän tekemäänsä työhön maailmalla.
Kirkkojen maailmanneuvostolla on oma Thursdays in Black -kampanja. Kampanjan ideana on pukeutua torstaisin mustiin, jotta muistaisimme sukupuolistuneen väkivallan yleisyyden ja ryhtyisimme aktiivisesti toimimaan väkivaltaa vastaan. Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen osallistuminen sukupuolistuneen väkivallan ehkäisyyn on tärkeää, koska uskonnoilla on suuri vaikutus ihmisten arvoihin, asenteisiin ja yhteiskuntien rakenteisiin. Monessa yhteiskunnassa uskonnon vaikutusvalta on erityinen, ja se koskettaa myös elämän osa-alueita, joihin muut yhteiskunnan instituutiot eivät aina yllä.
Uskonto tarjoaa eettisen perustan tasa-arvolle
Monissa kulttuureissa uskonto on kiinteä osa ihmisten arkea, moraalia ja yhteisöllisiä normeja. Kirkkojen vaikutus ulottuu niin perheisiin, yhteisöihin kuin yhteiskunnan johtohahmoihin. Kirkot voivatkin tarjota eettisen perustan sukupuolten tasa-arvolle.
Kuten Lähetysseuran sukupuoltenvälisen oikeudenmukaisuuden asiakirjassa todetaan, on kristillisen ihmiskäsityksen perusta siinä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen ihminen on kokonaisuudessaan ainutlaatuinen Jumalan kuva ja heijastaa Jumalaa. Luomiskertomuksessa todetaan, kuinka ”Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää” (1 Moos 1:31). Koska jokainen ihminen nähdään Jumalan kuvaksi luotuna, tämä tarkoittaa, että jokaisen ihmisarvo on sama, riippumatta sukupuolesta. Tämä käsitys tukee vahvasti sukupuolistuneen väkivallan vastaista työtä, sillä se korostaa kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa ja oikeutta elää ilman väkivallan uhkaa.
Kirkot tietoisuuden lisääjinä
Yksi tärkeimmistä tavoista, jolla kirkot voivat osallistua sukupuolistuneen väkivallan ehkäisyyn, on tietoisuuden lisääminen omissa yhteisöissä. Sukupuolistunut väkivalta on aihe, josta puhutaan julkisessa keskustelussa edelleen liian vähän. Kirkot voivat hyödyntää vaikutusvaltaansa ja puhua sukupuolistuneen väkivallan ongelmasta avoimesti saarnoissa, tapahtumissa ja koulutustilaisuuksissa, rukouksissa ja hartauksissa. Näin voidaan murtaa tabuja, jotka saattavat estää ihmisiä hakemasta apua ja puhumasta kokemuksistaan.
Tänä vuonna 16 Days -kampanjan aikana esimerkiksi Kolumbian evankelisluterilainen kirkko muistaa sukupuolistuneen väkivallan uhreja jumalanpalveluksissaan: sekä liturgiassa että sytyttämällä kynttilöitä uhreille. Venezuelan kirkko puolestaan kokoaa seurakuntalaisia työpajoihin keskustelemaan sukupuolistuneen väkivallan ehkäisystä.
Sukupuolistuneen väkivallan ehkäisemiseksi tehtävässä työssä tarvitaan globaalisti lisää yhteistyötä järjestöjen, uskontoimijoiden ja instituutioiden kesken. On tärkeää ymmärtää uskonnon ja uskonnollisten toimijoiden roolit väkivallan ehkäisyssä. Näin voidaan tunnistaa paremmin väkivallan juurisyitä ja nähdä, millaisilla toimilla uskonnollisissa yhteisöissä voidaan ennaltaehkäistä sukupuolistunutta väkivaltaa.
Hengelliset uskomukset ja uskonnolliset johtajat ovat osa rakenteita, jotka muokkaavat sosiaalisia ja sukupuoliin liittyviä normeja. Seurakunnissa sukupuolten oikeudenmukaisuutta edistävän työn kautta voidaan vaikuttaa perhesuunnitteluun, seksuaali- ja lisääntymisterveyden paranemiseen sekä lähisuhdeväkivallan yleisyyteen. Kun pyritään ehkäisemään sukupuolistunutta väkivaltaa, on uskonnollisilla yhteisöillä tärkeä rooli ja valta saada aikaan muutosta.
Hengellinen ja käytännön tuki väkivaltaa kokeneille
Väkivalta aiheuttaa sen osapuolille häpeän ja syyllisyyden tunteita ja siksi siitä puhuminen tai avun hakeminen on vaikeaa. Monet väkivaltaa kokeneet, erityisesti naiset, etsivät usein apua ensimmäiseksi omasta yhteisöstään ja kirkoltaan. Uskonnollinen yhteisö voi olla turvallinen tila, josta saa niin käytännön apua kuin hengellistä tukea, toivoa ja helpotusta. Samalla kirkko voi ohjata väkivallan uhreja eteenpäin ammattimaisiin neuvontapalveluihin, kriisikeskuksiin tai turvakoteihin.
Sukupuolen ja kristinuskon suhde on ollut kaksijakoinen kristinuskon kirjoitetun historian alkuajoista lähtien. Edelleen uskonnolliset yhteisöt saattavat olla myös paikkoja, joissa väkivaltaa vähätellään tai jopa oikeutetaan väärinymmärretyillä uskonnollisilla perusteilla. Kirkkojen on tärkeää lisätä työntekijöiden ja vapaaehtoisten tietoutta sukupuolistuneen väkivallan juurisyistä ja siitä, miten asenteet ja uskomukset vaikuttavat siihen suhtautumiseen. Kirkko voi myös kouluttaa työntekijöitä ja vapaaehtoisia tunnistamaan ja tukemaan väkivaltaa kokeneita oikealla tavalla. Esimerkiksi LUCSA, Lähetysseuran kumppani eteläisessä Afrikassa, kouluttaa ja tukee paikallisten kirkkojen vapaaehtoisia tukihenkilöiksi lähisuhdeväkivallan selviytyjien oikeusprosesseihin.
Kirkot ja uskonnolliset yhteisöt voivat toimia merkittävinä muutosvoimina sukupuolistuneen väkivallan vastaisessa työssä. Uskonnon ydinsanoma ihmisten yhtäläisestä arvosta ja Jumalan kuvaksi luodusta ihmisyydestä on vahva perusta, jonka kautta väkivallan ehkäisytyötä voidaan rakentaa. Tässä työssä kirkkojen vastuu on suuri – niiden tulee olla eturintamassa sukupuolistuneen väkivallan kitkemiseksi sekä tarjoamassa toivoa ja apua kaikille, jotka tätä tukea tarvitsevat.
Päivi Linervo
sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden asiantuntija
Suomen Lähetysseura
Katja Vauhkonen
hankehallinnon asiantuntija
Suomen Lähetysseura
