Suomen Lähetysseura myönsi marraskuussa 70 000 euroa tulva-uhrien avustamiseen Kambodzhassa. Kehitysyhteistyökoordinaattorina Kambodzhassa työskentelevä Noora Simola oli mukana seuraamassa avustustyötä ja kartoittamassa avuntarvetta.
Pahimmat tulvat miesmuistiin
Mekong-joen alajuoksulla sijaitseva Kambodzha on tottunut aikojen saatossa tulviin. Sadekaudella yli äyräidensä tulviva mahtava Mekong on maanviljelyksestä riippuvaiselle kansalle niin rikkauden kuin surun lähde. Joen tuoma ravitseva liete mahdollistaa riisisadon korjuun jopa kolme kertaa vuodessa, mutta samalla kyliin ja teille hyökyvät tulvavedet vaativat vuosittain useita uhreja.
Vuoden 2011 ennätystulvat ovat kuitenkin yllättäneet niin Kambodzhan kansan kuin hallituksen. Valtiollisen katastrofikomitean mukaan tulvat ovat pahimmat kymmeneen vuoteen, mutta maaseutukylissä moni ei muista nähneensä vastaavaa miesmuistiin. Tulvavedet ovat vallanneet 18 maakuntaa ja noin 100 000 perheen asuinalueet ja viljelmät ja tuoneet mukanaan huolen tulevaisuudesta. Vyöryvät vesimassat ja taloihin noussut vesi ovat ajaneet 240 000 ihmistä evakkoon ja vaatineet 247 ihmisen elämän. Uhrien joukossa on useita vanhuksia ja lapsia.
Avustustyötä on vaikeuttanut sairaaloiden, terveyskeskuksien ja tieverkoston peittyminen veteen. Kuitenkin valtio ja monet avustusjärjestöt, Lähetysseuran paikalliskumppanit mukaan lukien, ovat vaikeissakin olosuhteissa saavuttaneet akuuttia apua tarvitsevat. Lähetysseura kanavoi katastrofiapua Kambodzhan tulvien uhreille Kampong Thomin ja Preh Vihearin maakuntiin.
Mukana tulva-alueita kartoittamassa
Lähetysseura toteuttaa katastrofityötä Kambodzhassa Church World Servicen (CWS) kanssa, jolla on vankka kokemus avustusoperaatioiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Marraskuun lopussa CWS kutsui minut mukaan Kompong Thomin maakunnan kahden tulva-alueilla sijaitsevan kylän tarvekartoitukseen. Esikartoitus alueella on tehty jo lokakuun alussa. Katastrofeissa tilanteet kuitenkin vaihtuvat päivittäin, joten avun laadun varmistamiseksi kartoituksia alueilla tehdään useaan kertaan.
Ennen avustusoperaation alkamista CWS käy neuvotteluita paikallishallinnon sekä kyläpäälliköiden kanssa. Näissä neuvotteluissa määritellään avustuksen piiriin kuuluvat alueet sekä laaditaan lista avunsaajista. Tämä ns. hyödynsaajalista perustuu virallisten tahojen tilastoihin eli Kambodzhan tulotasoltaan köyhimpiin kategorioihin putoavat perheet ovat oikeutettuja selviytymispaketin saamiseen vesimassojen vaivaamissa yhteisöissä. Lisäksi listalle tulevat perheet, joissa on vammainen jäsen sekä yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet. Emme kuitenkaan halua tukeutua ainoastaan virallisten tahojen statistiikkaan ja haluamme varmistaa onko avun tarve todellinen. Ovatko nimetyt taloudet todella ilman resursseja? Ovatko he jo saaneet muilta järjestöiltä avustusta? Ovatko kylän muut taloudet vielä huonommassa tilanteessa? Toisin sanoen tarvekartoituksen tavoitteena on selvittää, minkälaista apua tarvitaan ja kuka sitä eniten tarvitsee.
Aamun sarastaessa paikalliskumppanimme kahdeksanhenkinen ryhmä jakautuu kahden hengen tiimeihin, jotka suuntaavat pienillä, puisilla veneillä tulva-alueille. Lähes kaikkien listalla olevien luona vieraillaan, jotta voidaan varmentaa heidän olevan oikeita avun tarvitsijoita. Samalla perheiltä kysytään, ketkä kylässä ovat kaikista heikoimmassa asemassa tulvatilanteessa. Jos nimettyjä perheitä ei listalta löydy, kyseisten perheiden luona käydään ja tarvittaessa nimet lisätään avunsaajien joukkoon. Samalla tavalla joitain nimistä poistetaan.
Pitkäaikainen piina
Kambodzhalaiset ovat aikojen myötä sopeutuneet hyvin tulvivaan ympäristöön. Talot on rakennettu korotettujen, kaksimetristen jalkojen päälle, moni perheistä omistaa veneen ja suurin osa kylien asukkaista osaa uida. Ongelma tänä vuonna on se, että tulvavedet ovat korkeammalla ja tulvatilanne kestänyt pidempään kuin muina vuosina
Päivän aikana opin tulvan aiheuttamasta tuskasta paljon. Läheisissä kylissä ainakin kaksi lasta ja vanhus olivat hukkuneet lokakuun aikana. Tulvakatastrofin erikoinen luonne selviää minulle. Tuho ei tapahdu lyhyessä ajassa, kuten esim. pyörremyrskyjen ja maanjäristyksen aikana, vaan kyseessä on pitkäaikainen piina: Tulva hiipii hiljakseen ja akuutti tilanne saattaa kestää hyvinkin kuukausia aiheuttaen pitkäaikaista stressiä ja pelkoa tulvivien yhteisöjen jäsenissä.
Pitkille puujaloille rakennetut kodit ovat kuin saarekkeita meren keskellä, mutta loppujen lopuksi nekin täyttyvät vedellä. Nyt vesi on jo laskemassa, mutta vielä kaksi viikkoa sitten toisen kerroksen lattialla on saattanut olla puoli metriä vettä. Kambodzhan maaseudun asukkailla ei ole huonekaluja, vaan perheet nukkuvat ja syövät lattialla. Tämä on luonut erityishaasteen tulvan aikana, kun kylien asukkaat ovat yrittäneet löytää korokkeita, millä nukkua ja varastoida tavaroita. Ainakin yksi lapsi on hukkunut pudottuaan unissaan yöllä korokkeelta lattialle.
Läheiset riisipellot muistuttavat lähinnä merta. Nyt ruoka saadaankin kalastamalla ja parempiosaisilta lainaamalla. Riisin lainaaminen naapureilta on lähinnä sääntö kuin poikkeus köyhissä perheissä. Ongelma on se, kuinka maksaa velat takaisin? Tällä hetkellä tilanne näyttää epätoivoiselta, sillä riisisadon menetys aiheuttaa myös seuraavan viljelykierroksen siemenriisin menettämisen.
Naapurukset samassa veneessä
Erityisen huonossa asemassa ovat veneettömät perheet, heidän liikkumisensa ja kalastamisensa on erittäin rajoitettua. Yhteisöllisyys auttaa vaikeassa tilanteessa. Huomaan ilokseni, että hankealueiden kylissä venettä lainataan naapureille ja kalastusreissuihin lähdetään yhdessä. Tämä ei kuitenkaan riitä, avustuspaketeille on huutava tarve. Perheet tarvitsevat selvitäkseen mm. riisiä, ruokaöljyä, suolaa, saippuaa, vesikanisterin, hyttys- ja kalastusverkkoja.
Ruoan vähyyden lisäksi ongelmia aiheuttaa myös seisova vesi. Ihmiset tekevät tarpeensa veteen suoraan kotiovelta. Samaa vettä käytetään myös juomavetenä, moni ei edes keitä vettä ennen käyttöä joko ymmärryksen tai polttopuiden puutteen vuoksi. Lapset nauttivat vedessä uimisesta, mutta osa saa uimisen jälkeen ihottumaa sekä ripulioireita. Tulva-alueiden talouksien epähygieenisyyttä on lisännyt kotieläinten ja ihmisten yhteiselo saman katon alla: kun maa peittyy vedellä, muuttavat mm. siat ja koirat perheen asuintiloihin useaksi viikoksi.
Tapaan buddhalaistemppeliin kokoutuneen n. 25 hengen ryhmän naisia ja miehiä. Kysyn heiltä, miten he aikovat varustautua ensi vuotta varten. Saattaahan samainen katastrofi tapahtua uudestaan. Kyläläiset vastaavat, että varautuminen on mahdotonta resurssien puutteessa, joten asiat tullaan tekemään samalla lailla myös tulevaisuudessa. Esim. asuintilojen lattiaa voisi korottaa, mutta rahaa ei materiaaleihin ole. Jotain kyläläiset kuitenkin muistavat oppineensa tänä vuonna: jakaminen auttaa selviämään ja juomavesi on parempi ottaa keskeltä virtaa kuin oman talon edestä.
Itse jään miettimään kahden pienen lapsen äitinä tulvan vaikutusta lapsiperheiden arkeen. Kuinka vaikeaa on jatkuvan hukkumisvaaran keskellä pitää oma lapsi elossa ja samalla miettiä mistä saataisiin ruokaa perheelle.
Sormenjälki kuittaa avustuspaketin
Viikko kartoituksen jälkeen suuntaan uudelleen avustusryhmän mukana Andautin kylään, Kampong Thomin maakuntaan. Paikalla polttavassa auringonpaisteessa odottaa n. 300-henkinen ryhmä kärsivällisesti avustusoperaation alkamista. Jaossa on 191 perheelle riisiä, ruokaöljyä sekä suolaa. Paikalla toimitusta valvomassa on myös kyläpäällikkö sekä paikallishallinnon edustajia.
Ilmassa on jännää juhlallisuuden tuntua, vaikka kukaan ei hymyile. Alkuun pidetään muutama puhe ja toimitus voi alkaa.
Kartoituksen perusteella on valittu yli 600 perheen kylästä vajaa 200 perhettä eli noin 1000 avustukseen oikeutettua henkilöä. Heille on jaettu keltaiset kupongit avustusta edeltävänä päivänä. Niihin on merkitty kyseisen perheen tiedot sekä heille jaettavat elintarvikkeet. Yksikään perheistä ei ole kuponkiaan hukannut, vaan saapuu jakopisteelle keltaista lappua pidellen ja mukanaan todiste henkilöllisyydestä. Kukin pakettia noutanut kuittaa sen saaduksi sormenjäljellään. Kambodzhassa luku- ja kirjoitustaidottomia on edelleen noin 30 % väestöstä, joten allekirjoituksen sijaan sormenjälki toimii kuittauksena.
Jakelu on hyvin organisoitu ja sujuu nopeasti. Haastattelen kahta vanhusta, jotka ilmoittavat olevansa erittäin kiitollisia saamastaan avustuspaketista. Omat ja sukulaisten riisipellot ovat tuhoutuneet. He laskevat 50 kg riisipakkauksen riittävän kolmen vanhuksen taloudessa yli kaksi kuukautta.
Katastrofityötä toteuttava paikalliskumppanimme purkaa jakelupisteen ja suuntaa seuraavaan kohteeseen noin tunnin matkan päähän. Päivän aikana avustuspaketin saa 914 perhettä, noin 4000 henkilöä. Päivän päätteeksi kiitän kumppaniamme hyvästä työstä ja toivon, että avustuspaketit tuovat toivonkipinän tulvapiinan ja köyhyyden keskellä sinnitteleville kambodzhalaisille.
Noora Simola
