Millaista työtä olette tehneet Lähetysseuran kanssa kehitysyhteistyöohjelman aikana 2018–2021?
Yhteistyömme keskittyy vammaisten lasten elämän parantamiseen monin eri tavoin. Tarjoamme ilmaista koulutusta lapsille, joilla on oppimisvaikeuksia ja jotka eivät pysty käymään julkista koulua. Autamme myös vammaisten lasten vanhempia rekisteröimään lapsensa julkisiin kouluihin, jos se on mahdollista. Autamme asiakirjojen ja koulutarvikkeiden kanssa, ja teemme yhteistyötä koulun kanssa. Käytämme myös taidetta ja luovia keinoja lisätäksemme tietoisuutta ja näkyvyyttä vammaisten ihmisten oikeuksista ja heidän kohtaamistaan esteistä. Ennen koronaa teimme usein tanssiesityksiä ja työpajoja. Koska koronatilanne on ollut nyt epävakaa, olemme keskittyneet enemmän sosiaalisen median ja radio-ohjelmien käyttämiseen.
Kehitysyhteistyö on nimenomaan yhteistyötä. Miten se näkyy Lähetysseuran ja Epic Artsin välillä?
Olemme hyvin iloisia, että työskentelemme Lähetysseuran kanssa vammaisten lasten elämän parantamiseksi. Lähetysseura on ollut aina hyvin kannustava ja tuonut tiimillemme myös uusia ideoita ja toimintatapoja erityisesti ympäristöasioihin liittyen. Toivottavasti me taas olemme osoittaneet Lähetysseuralle, että taide on upea työkalu tehdä vaikuttamistyötä muiden keinojen ohella. Toivomme myös olevamme Lähetysseuralle ja muille järjestöjä tukeville tahoille roolimalli. Olemme vammaisille ihmisille palveluja tarjoava järjestö, jota pyörittävät vammaiset ihmiset. Yksi pääperiaatteistamme on ”ei mitään meistä ilman meitä”. Enemmistö 40 hengen henkilökunnastamme ja johtoryhmästämme on kambodžalaisia vammaisia ihmisiä.
Kerro joku esimerkki työnne saavutuksista?
Työskentelemme koululaisten kanssa parantaaksemme heidän elämäänsä, joten tämä työ on aina hyvin yksilöllistä – emme ajattele, että samat ratkaisut toimisivat kaikissa tilanteissa.
Yksi koskettavimmista kuulemistani tarinoista tapahtui koronan aikana. Luokkahuoneemme olivat hallituksen asettamien rajoitusten vuoksi kiinni, joten opettajamme vierailivat jokaisen oppilaan kotona joka viikko. Yksi oppilaista oli autismista ja muista oppimisvaikeuksista kärsivä nuori nainen, joka asui isoäitinsä kanssa. Vierailuilla työntekijämme olivat onnistuneet rakentamaan suhdetta isoäitiin, ja hän kysyi henkilökunnaltamme ujosti, voisimmeko rakentaa heille vessan. Heitä pelotti käydä vessassa läheisellä pellolla, koska siellä oli vaarallisia eläimiä. Heitä nolotti käyttää jonkun toisen peltoa vessana. He kokivat myös olevansa likaisia, koska pellolla ei ollut vettä peseytymiseen. Vessa rakennettiin, ja nyt he eivät enää pelkää käydä vessassa. Nyt heillä on vettä käytössään ja he kokevat olevansa turvassa. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman Lähetysseuralta saatua koronatukea.
Haastattelu: Anna Peltonen
Käännös suomeksi: Minna Havunen
*** Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. ***
