Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Hartaus: Hiljaisuus on joulun yllättävä lahja

"Täällä Tansaniassa on harvoin hiljaista. Liikenne pauhaa, kukot kiekuvat yötä päivää, kirkonmenot raikuvat kylien halki, torimyyjät kaupittelevat katujen varsilla hedelmiä, vuohet huutavat ja lapset leikkivät pihoilla", kirjoittaa Linda Juntunen hartaustekstissään.

Tansanialainen vaaleanpunainen kukka tummanvihreässä puskassa.

Hetki ennen juhlahumua on aina ollut mielestäni kiehtova. Rauhallinen, mutta odottava tunnelma valtaa mielen ja tilan, kun kaikki on valmista, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut. Hiljainen hetki ennen vieraiden ja uusien äänien saapumista on minulle usein jopa harras kokemus. Kohta, aivan kohta kokoonnumme yhteen.

Joulu on täynnä odotuksia. Odotamme lahjoja, maittavaa ruokaa, perinteistä joulukirkkoa, rakkaiden ihmisten läheisyyttä, ehkä joulusaunan raukeutta ja yhdessäoloa. Itselleni joulun ydin on kuitenkin Rauhan Ruhtinaan mukanaan tuomassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Ensimmäisenä jouluna ei ollut hiljaista

Hiljaisuus ei ehkä ole ensimmäinen asia, joka joulusta tulee mieleen. Jouluevankeliumikin on tavallaan täynnä ääniä: Marian ja Joosefin matka Nasaretista Betlehemiin suuren väkijoukon keskellä oli varmasti meluisa. Marian synnytys eläinten keskellä tallissa ja paimenille ilmestynyt suuri taivaallinen sotajoukko tuskin olivat hiljaisia tapahtumia nekään. Jouluevankeliumin käänteiden keskeltä löytyy kuitenkin myös rauha, jonka kauan odotettu Pelastaja syntymässään toi maailmalle. Taivaallinen sotajoukkokin ylisti juuri rauhaa maan päälle:
”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:14)

Hiljaisuus on luksusta, johon harvoilla on varaa.

Mieltymykseni joulun hiljaisuuteen juontaa kenties juurensa Turun joulurauhanjulistuksesta, joka oli lapsuudenperheessäni tärkeä perinne. Julistuksen rauhan sanoma on koskettava ja välitön: ”Ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään.”

Täällä Tansaniassa on harvoin hiljaista. Liikenne pauhaa, kukot kiekuvat yötä päivää, kirkonmenot raikuvat kylien halki, torimyyjät kaupittelevat katujen varsilla hedelmiä, vuohet huutavat ja lapset leikkivät pihoilla. Niin arki kuin juhlakin ovat täynnä ääniä ja liikettä. Hiljaisuus on luksusta, johon harvoilla on varaa.

Rukous tuo rauhan

Myös Suomessa eletään niin suuren ärsyketulvan keskellä, että hiljaisuuden löytäminen voi olla vaikeaa. Minua siinä auttavat luonnossa oleskelu, kynttilöiden sytyttäminen, syvään hengittäminen, saunominen sekä hiihtäminen. Kahta viimeistä en pääse tänä jouluna Tansaniassa harjoittamaan, mutta ehkä niiden tilalle löytyy uusia tapoja rauhoittua.
Onneksi on rukous, joka tuo rauhan ja hiljaisuuden mieleemme, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon hälyä.

Tansaniassa, kuten Suomessakin, saamme viettää joulua rauhan vallitessa. Valitettavasti näin ei ole kaikkialla maailmassa. Toivon, että sotien keskellä elävät ihmiset löytäisivät edes sisimpäänsä rauhan.

Hiljaisuus on joulun yllättävä lahja. Siinä piilee joulun todellinen sanoma: Jumalan rauha ja läsnäolo, jotka löydämme silloin, kun olemme hiljaa ja odotamme. Vaalitaan tänä jouluna hiljaisuutta. Annetaan sitä toisillemme ja itsellemme. Hiljaisuus ei ole sama asia kuin tyhjyys. Hiljaisuus antaa tilaa olla, mutta myös tilaa kuulla ja vastaanottaa joulun ilosanoma. Se antaa tilaa rakastaa.

Rauhallista ja siunattua joulua itse kullekin.

Teksti: Linda Juntunen, Lähetysseuran viestinnän asiantuntija itäisessä ja eteläisessä Afrikassa

Hartaus on julkaistu vuoden 2024 Tulkoon joulu -lehdessä.