Oikeus ihmisarvoiseen elämään. Näin lukee kirkon diakoniatyön juhlavuoden tunnuksen saatetekstissä. Tunnuksen kuvassa on risti, ja kun sitä katselee hieman tarkemmin, huomaa, että se muodostuu neljästä toisiaan kohti kurottuvasta kädestä.
Tuossa tunnuksessa on saatu tiivistettyä diakonian perusteet erittäin hyvin. Olen itse diakoniatyön asiantuntijana Tansaniassa Morogoron hiippakunnassa. Olen ollut kehittämässä diakoniatyön projektia, jossa tavoitamme prostituutioon ajautuneita ja muita vaikeista taustoista tulleita naisia. Heille tarjotaan mahdollisuus uuteen alkuun, muutokseen. He saavat koulutusta ja pienlainaa, jolla aloittaa uusi elinkeino.
Diakonian yksi tunnusmerkki on se, että se on kaikille avointa, taustoista huolimatta, Jeesuksen esikuvan mukaisesti. Apu voi olla hengellistä, henkistä, ruumiillista ja aineellista. Kyse on yhteistyöstä. Käsi ojentuu toista kohti. Avun tarvitsija ja avun antaja. Kädet kohtaavat. Kaiken keskiössä on Kristus.
Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Tätä yritämme diakonian kautta toteuttaa.
Työssäni Morogoron hiippakunnassa diakoniatyön projektissa mukana olevat naiset usein kyselevät, miksi juuri he ovat saaneet tämän mahdollisuuden. Kerromme heille Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen esimerkistä. Siksi myös Naisvoimaa-projekti on olemassa Morogorossa.
Työn tuloksista puhuttaessa monet naiset ovat usein nostaneet esiin tärkeimpänä sen, että he ovat saaneet omanarvontuntonsa takaisin. Nyt he tuntevat olevansa tärkeitä ja rakastettuja. Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Tätä yritämme diakoniatyön kautta toteuttaa.
Jumalan rakkaus vaikuttaa halun auttaa ihmisiä. Meidän jokaisen on tehtävä oma osamme. Ei sen enempää eikä vähempää. Tärkeintä on olla toisen lähimmäisenä, lähellä ja kaukana.
Koen vahvasti täällä työssä ollessani olevani vain yksi muiden joukossa. Työtä tekevät kanssani paikallisten työtovereiden lisäksi Suomen nimikkoseurakunnat tuen ja rukousten kautta. Ilman sitä ei tämäkään työ olisi mahdollista.
Myös tuossa diakoniatyön tunnuksessa on neljä kättä, jotka yhdistyvät. Ne kannattelevat. Ja keskiössä on itse Kristus, jonka varaan kaikki jää. Joskus kaiken hädän keskellä voi tuntea itsekin auttajana riittämättömyyttä ja voimattomuutta. Itseäni diakoniatyössä on auttanut jaksamaan Pekka Simojoen Arkipäivän ihmeitä -laulun sanat.
Se tiivistää hyvin sen, kuinka diakoniatyö on ihmisen vierellä kulkemista iloissa ja suruissa, kuitenkin katse kohotettuna korkeuksiin, Häneen, jossa toivomme on.
“Laula arkipäivän ihmeistä, laula ilosta, itkemättömistä itkuista, laula väreistä, laula valosta, särkyneitä sanoja.
Laula siellä missä kukaan muu ei uskalla, laula viimeisellä rajalla, missä sulkeutuu portti ainoa. Laula toivon lauluja.”
Hanna Londo, diakoniatyön koordinaattori Tansaniassa
Julkaistu Lähetyssanomissa 7/2022
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa.
Tilaa Lähetyssanomat