Kaapo-kukko aloitti lempeän kiekumisen kello neljä aamulla Bluefieldissä, Nicaraguan itäirannikolla. Se herätti Arja Koskisen työn touhuun. Kahvipannu pärähti päälle, ja kokouskimara käynnistyi Suomen toimistoaikojen mukaisesti.
Lähetysseuran entisen Latinalaisen Amerikan aluejohtajan päivät alkoivat aikaisin, ja hän teki hommia kellon ympäri. Työ oli Arjan intohimo.
”Elämä oli vähän tapahtumaköyhää, mutta samalla päivät olivat erittäin täysiä. Mitään sen parempaa rauhaa ja iloa ei ole kuin tehdä Herran työtä.”
Bluefieldsin kaupungissa on 50 000 asukasta. Sieltä ei löydy leffateattereita eikä valtavaa ravintolatarjontaa, joten ulkoiset asiat eivät tuo sisältöä Arjan elämään. Silti elämän täyttää ilo, rauha ja Jumalan rakkaus.
Karjalainen veri veti Karibialle
Suomalaiseen korvaan arki Karibian rannikolla kuulostaa monin tavoin eksoottiselta. Arja mainitsee ohimennen, kuinka iguaani valtasi kerran toimistohuoneen ja puutarhassa huusivat alligaattorin poikaset. Trooppiset rankkasateet tekivät kukkien kasvattamisesta ulkokuistilla vaikeaa.
Koskiselle nämä asiat eivät ole kovin eksoottisia. Hän oli jo 1980-luvulla ensimmäistä kertaa Nicaraguassa vapaaehtoistöissä, ja rakkaus maahan säilyi. Myöhemmin hän päätyi uudelleen Nicaraguaan työskentelemään ulkoministeriölle kehitysyhteistyöhankkeiden ja kielten vahvistamisen parissa. Kymmenen vuoden jälkeen, vuonna 2010, työpaikka löytyi Lähetysseuralta.
Mikä Latinalaisen Amerikan kulttuurissa on kiehtonut särkisalolaista jo 20 vuoden ajan?
“Ehkä ne ovat ne karjalaiset juuret, mitkä siellä taustalla vaikuttavat. Että ilo pintaan, vaikka sydän märkänöö! Koti on mennyt, kaikki on mennyt, mutta elämä meillä on vielä olemassa.”
Väli-Amerikassa kolonialismin ja orjuuden aiheuttamat haavat ovat edelleen syvät. Tämän lisäksi ilmastonmuutos kurittaa maanosan rannikoita vuosi vuodelta rankemmin, ja ihmisten perustarpeiden täyttäminen on monelle haasteellista. Epävarmuus kaikesta pakottaa ihmiset elämään tässä hetkessä, Koskinen kertoo. Kaupasta haetaan sen verran riisiä, mitä tarvitaan saman päivän ruoka-annokseen, koska huomisesta ei koskaan tiedä.
“Voisi luulla, että on hirvittävän raskasta, kun ei tiedä mitä tapahtuu, mutta päinvastoin. Se tekee elämän kevyeksi. Elämä on haurasta, joten siitä otetaan irti se, mitä pystytään ja eletään tässä päivässä.”
Jumala on aina läsnä
Oikeanlainen asenne on tarpeen Latinalaisessa Amerikassa, sillä maanosaa koettelevat lukuisat ongelmat. Nälänhätä kasvaa nopeammin kuin missään muualla ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat osa arkipäivää. Alue on edelleen naisille yksi vaarallisimmista paikoista maailmassa elää.
Silti Arja tuntee, että monessa asiassa on menty myös eteenpäin sen 30 vuoden aikana, mitä Lähetysseura on alueella toiminut. Kirkkojen työntekijöiden ammattitaito on parantunut ja diakoniatyö on vahvistunut. Lähetysseura tukee luterilaisten kirkkojen työtä Kolumbiassa, Venezuelassa ja Boliviassa.
Naisten asemaa on parannettu, ja heitä kuullaan kirkoissa huomattavasti enemmän kuin ennen. Kun kirkot vahvistuvat, ne pystyvät myös paremmin tukemaan jäsentensä elämää.
Esimerkiksi äärimmäisestä kuivuudesta ja kaupunkien slummiutumisesta kärsivässä Boliviassa yli sata perhettä on saanut ensimmäistä kertaa elämässään juoksevan veden koteihinsa vuoristossa.
Kolumbiassa luterilaisesta kirkosta on muodostunut tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja rauhantyössä ja vaikuttamisessa sosiaaliseen muutokseen. Koskisen mielestä luterilaisuuden vahvuus kumpuaa ihmisläheisestä tavasta työskennellä. Se toimii hyvänä vaihtoehtona esimerkiksi kolonialismin värittämälle katolliselle kirkolle.
“Täällä Latinalaisessa Amerikassa Jumala on läsnä ihmisten arjessa. Hän on siellä, missä häntä eniten myös tarvitaan. Täällä ei ole varaa panostaa hienoihin toimistoihin tai edes työntekijöiden palkkoihin.”
Suomessakin tarvitaan elävää uskoa
Arjaa huolettaa rakkaan maanosansa tulevaisuus. Karibialla on useita saarivaltioita, jotka tulevat katoamaan ajan myötä, kun veden pinta nousee.
“Maaäiti, pachamama, kuten täällä luontoa kutsutaan, huokaa tuskissaan. Latinalaista Amerikkaa riivaavat alati kasvavat tulvat, kuivuus ja myrskyt. On käsittämätöntä ajatella, että vielä löytyy ihmisiä, jotka eivät usko ilmastonmuutoksen todellisuuteen.”
Samalla kuitenkin usko ja rukouksen voima kantavat pitkälle. Jos joku asia on muuttunut Arjassa yli 20 vuoden aikana Latinalaisessa Amerikassa, se on juuri usko.
Arja saapui Latinalaiseen Amerikkaan 2000-luvun alussa tapaluterilaisena. Hänelle oli valtava mullistus nähdä ja ymmärtää, kuinka lähellä Jumala on ihmisten elämää.
”Olen ymmärtänyt, että täällä ei kannata jäädä surkuttelemaan tapahtumia, sillä Jumalan rakkaus on aina läsnä.”
Arja toivoo, että Suomessakin ymmärrettäisiin, että oleellista ei ole kirkon jäsenten määrä, vaan “elävä usko ihmisten elämässä.” Hän on huolissaan siitä, että Suomessa on unohdettu todellisen onnen koostuvan sisäisestä rauhasta ja uskosta, ei niinkään ulkoisista rakenteista ja asioista.
“Vaikka kuolema on Latinalaisessa Amerikassa koko ajan läsnä, on usko täällä elävää. Siitä meillä on paljon opittavaa.”
Psalmeja koivun alla
Arja on viettänyt kesää “maanpäällisessä taivaassaan”, eli kesämökillään Särkisalossa, koivun alla psalmeja lukien. Hän on myös perehdyttänyt uutta aluejohtajaa, Ruth Santistebania, työhönsä.
Seurakuntavierailujen jälkeen vapaaehtoistyöt jatkuvat Nicaraguan rannikolla aviomiehen ja papin Clarence Gonzalesin kanssa seurakuntia kierrellen ja evankelistoja kouluttaen.
Lopuksi Arja haluaa vielä lähettää terveiset ja ennen kaikkea kiitoksensa kaikille Lähetysseuran ja Latinalaisen Amerikan tukijoille.
“Koko sydämestäni kiitän teitä kaikkia, koska niin sydämestään Latinalaisen Amerikan ihmiset teitä kiittävät. Älkää unohtako meitä, me emme ole yhtään sen kauempana kuin vaikka Pohjois-Amerikka, vaikka se joskus siltä tuntuisikin.
Olemme kaikki yhtä suurta luterilaista perhettä. Ei ole niin kaukaista serkkua, ettei häntä tunnistettaisi perheenjäseneksi! Ja mikä olisikaan enemmän lähimmäisenrakkautta, kuin omien perheenjäsenten auttaminen?”
Teksti ja kuvat: Anna Lundén
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
Tilaa Lähetyssanomat