Suomen Lähetysseura toi Maailma kylässä -festivaaleilla rautatientorin Mekong-lavalle kaunista kuultavaa ja painavaa asiaa Tasauksesta – Yona & Pienet Liikkuvat Pilvet esiintyi sunnuntaina täydelle katsomolle. Vietimme hetken Yonan kanssa keikan jälkeen.
Yona, kerro itsestäsi ihmisille, jotka eivät tunne sinua.
– Olen laulaja ja lauluntekijä. Itse asiassa olen elämäntapalaulaja, ja koen olevan täällä juuri sitä varten. Olen laulanut koko ikäni.
Asut Lammassaaressa pienessä mökissä ilman vettä ja sähköä. Kohtuullinen elämäntapa tuntuu nykypäivänä olevan ikään kuin vastarintaliike. Kerro omasta valinnastasi.
– Kohtuullinen elämäntapa on yksinkertaisesti hauskempaa! Sieluni lepää pienessä mökissäni. Ihmiset eivät tarvitse puoliakaan siitä, mitä he kuvittelevat tarvitsevansa. Vesi on tästä hyvä esimerkki; sitä tarvitsee todellisuudessa yllättävän, jopa shokeeraavan, vähän. Kun käyttää aikaa pesuveden lämmittämiseen, sitä arvostaa enemmän. Vaivannäön jälkeen lämmin vesi tuntuu suorastaan luksukselta.
Isäsi on helluntai-saarnaaja. Miten tämä on muovannut maailmankuvaasi?
– Se on totta kai vaikuttanut elämääni ja ajatuksiini todella paljon. Minulla on vahva usko korkeampaan voimaan, eikä päivääkään mene ilman dialogia korkeimman kanssa. Olen todella ylpeä juuristani.
Esiinnyit Maailma kylässä -festivaaleilla Lähetysseuran asialla. Onko ajatus Tasauksesta sinulle tuttu?
– Ajatus tasaamisesta on todella hieno. Myös rakkauden pitäisi jakautua maailmassa tasaisesti. Jokainen meistä tarvitsee rakkautta ja toisen ihmisen lämpöä. Kun vedelle kertoo rakkaudesta, vaikkapa musiikin avulla, veden kristallit moninkertaistuvat ja siitä tulee parempaa vettä. Uskon, että tämä sama koskee ihmisiä. Kun meitä rakastetaan, meistä tulee kokonaisempia.
Haluaisit kuulemma kiertää kouluja – mitä haluaisit kertoa lapsille?
– Olen pienestä pitäen potenut maailmantuskaa. Isäni opetti Äiti Teresan sanoin, että koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta yhden ihmisen maailman voi. Tämäkin pätee ihan kaikkeen, jopa työelämään, jossa hymykin voi pelastaa työtoverin päivän. Lapsille kertoisin sen, että muutos lähtee aina itsestä.
Maailman on murroksessa. Mitä ihmisten tulisi muuttaa elämäntavoissaan?
– Ihmiset ovat erilaisia, joten mikään yksi tietty asia ei toimi kaikkialla. Talouksilla voisi olla joku yhteinen hanke, johon kerätään rahaa ja joka olisi myös mukavaa yhteistä ajanvietettä, esimerkiksi kummilapsi. Paljon auttaa jo se, että kertoo asioista ja vaikuttaa sanoillaan. Tärkeintä olisi kuitenkin varmaan se, että olisimme kiitollisia kaikesta, mitä meillä on. Olemme Suomessa hyvin onnekkaassa asemassa. Jos afrikkalainen köyhän perheen lapsi näkisi Suomen yltäkylläisyyden, tämän ensireaktio ei olisi katkeruus ja kateellisuus, vaan ihmetys siitä, miksi suomalaiset eivät arvosta kaikkea ympärillään olevaa.
