Koronakriisin talousvaikutukset ovat valtavia. Maailmaa odottaa lama, joka on syvempi kuin yksikään sitten toisen maailmansodan. Arviolta lähes 95 prosentissa maailman maista talous tulee supistumaan vuonna 2020. Esimerkiksi Yhdysvalloissa bruttokansantuote laski toisella vuosineljänneksellä yli 30 prosenttia.
Talouskriiseillä on inhimilliset kasvot: miljoonat ihmiset ovat menettäneet työpaikkansa, kotinsa ja elämän perusturvan. Talous on yhteiskuntia pyörittävä voima, joka perustuu kasvuun. Kun kasvu tyrehtyy, seuraa sosiaalista ja poliittista levottomuutta.
Talouden haavoittuvuutta koskevat analyysit ovat nostaneet esiin, että koronakriisille alttiimmat maat löytyvät kaikista köyhimmistä valtioista, enimmäkseen Afrikasta, mutta myös niistä, joissa poliittiset jännitteet ovat korkealla, kuten Ukrainassa. Demokratia, vähäinen korruptio, osaava työvoima ja monipuolinen taloudellinen tuotanto luovat edellytykset kriisistä selviämiselle.
Köyhät valtiot ovat pahimmissa vaikeuksissa
Vaikka työnsä menettäneelle karanteeniin ohjatulle suomalaiselle vuosi 2020 on raskas, toimivan yhteiskuntamme vuoksi tilanne on huomattavasti valoisampi verrattuna esimerkiksi Lähetysseuran työalueeseen Nepaliin.
OECD:n mukaan Nepalin 31 miljoonainen väestö kuuluu maailman köyhimpiin. Kehittyneet taloudet voivat palautua nopeastikin koronan aiheuttamasta häiriöstä. Taloudellisen aktiivisuuden palautuminen on monin kerroin vaikeampaa köyhissä maissa, joissa ei ole mahdollisuuksia elvyttää taloutta ja jakaa yritystukia.
Nepalin talous on poikkeuksellisen heikossa asemassa suhteessa koronaan kahdesta syystä.
Miljoonia nepalilaisia työskentelee Malesiassa, Qatarissa ja monissa muissa Persianlahden öljyvaltioissa. Nepaliin saapuvien rahalähetysten määrä oli noin 8,7 miljardia dollaria vuonna 2019, mikä vastaa 29 prosenttia maan noin 30 miljardin dollarin bruttokansatuotteesta. Koronan vuoksi ulkomailla olevia työntekijöitä on palannut kotimaahansa ja uusia työntekijöitä ei lähde yhteiskunnan sulkutilan vuoksi maasta. Tilannetta vaikeuttaa se, että kausityöntekijöiden tarve on laskenut öljyn hinnan romahtaessa.
Arvion mukaan rahalähetysten arvo laskee 14 prosenttia vuonna 2020 ja jo palanneet siirtotyöläiset ovat Nepalissa työttöminä ilman toimeentuloa.
Toinen Nepalin kauppataseen vajetta paikkaava sektori on turismi. Se on ruokkinut maan palvelusektorin kasvua ja monipuolistumista mutta on nyt pysähdyksissä koronakriisin vuoksi. Erityisen surullinen tilanne on siksi, että Nepalin hallitus laittoi resursseja Vieraile Nepalissa vuonna 2020 -ohjelmaan, minkä uskottiin houkuttelevan maahan yli kaksi miljoonaa turistia. Koronan vuoksi ohjelma peruttiin.
Näiden kahden syyn vuoksi valmiiksi köyhällä maalla tulee olemaan merkittävästi vähemmän resursseja tukea talouden kehitystä. Yksittäisten yritysten osalta koronakriisin aiheuttama tuho paljastuu myöhemmin, koska monet yritykset toimivat virallisen talouden ulkopuolella ja tietoa sekä mahdollisuuksia jakaa niille tukea on niukalti.
Taloudellinen katastrofi synnyttää vaikeita sosiaalisia seurauksia. Sulut ja rajoitukset, joita Nepalin hallitus on joutunut asettamaan, ovat iskeneet erityisen voimakkaasti maan vähemmistöihin ja heikossa asemassa oleviin. Yhteiskunnallisten peruspalvelujen saatavuus on vaikeutunut esimerkiksi lasten koulutuksen ja terveydenhuollon osalta.
Koronasta huolimatta Lähetysseuran työ jatkuu Nepalissa. Kumppanimme keskittyvät heikossa asemassa olevien ihmisryhmien tukemiseen ja pyrkivät varmistamaan, että heidän ihmisoikeuksiaan kunnioitetaan myös nopeasti pahenevassa taloudellisessa kriisissä. Nepalilaiset yhteistyökumppanimme ovat ohjanneet tukea syrjityille ryhmille ja auttaneet heidän sopeutumistaan pandemian aiheuttamiin muutoksiin.
Korona ei pyyhi pois kansainvälisiä sitoumuksia
Vastuun luonteeseen kuuluu, että sitä on kannettava huolimatta siitä, onko se vaikeaa vai helppoa.
Yksi ihmiskuntaa yhdistävä kansainvälinen vastuu on tukea maailman köyhimpiä maita pääsemään kehityksen kelkkaan. Kirkkojen maailmanneuvosto oli tässä liikkeellepanija vuonna 1958 ehdottaessaan, että rikkaat valtiot sitoutuisivat antamaan prosentin bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön.
YK:n päätöslauselmassa vuonna 1970 tavoitetasoksi asetettiin lopulta 0,7 prosenttia. Suomessa tavoite saavutettiin 1990-luvun alussa, mutta siitä eteenpäin emme ole olleet mallioppilas (ks. kuva alla).
Velvoite tukea köyhiä maita on merkittävä kansainvälinen sitoumus, ja suomalaisten tuesta hyötyvät miljoonat ihmiset köyhissä maissa. Kehitysrahoituksella toteutettu YK:n kestävän kehityksen ohjelma Agenda2030 on konkreettinen, jaettu unelma siitä, miten voimme tulla toimeen rajallisella planeetallamme.
Toinen rahallinen sitoumus sai muotonsa, kun Pariisin ilmastosopimus ratifioitiin vuonna 2016. Sen mukaan rikkaiden valtioiden tulee kerryttää vuoteen 2020 mennessä 100 miljardin dollarin tuki köyhien maiden ilmastotoimiin.
Suomessa tätä tukea kanavoidaan osana kehitysyhteistyötä ja sitä suunnataan yhteisöjen ja yhteiskuntien kriisikestävyyden vahvistamiseen. Korona- ja ilmastokriisien vaikutukset nivoutuvat yhteen: esimerkiksi vesihuoltoa ja ruokaturvaa edistävät hankkeet tukevat molempien haasteiden ratkaisua.
Näistä rahoitusvelvollisuuksista kiinni pitäminen on osa sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen tukemista. Yhteiset pelisäännöt ovat etu Suomen kaltaiselle markkinoiden avoimuutta korostavalle taloudelle, koska koska suitsimalla verovälttelyä, ihmisoikeusrikkomuksia ja ympäristölle vahingollisia tuotantotapoja luodaan kilpailuedellytyksiä vastuullisille yrityksillemme.
Pelisääntöjen sivuuttaminen merkitsee paluuta suurvaltapolitiikan aikakauteen, jossa yhteisen hyvän sijaan korostuvat yksittäisten valtioiden ja yritysten intressit. Sitoumuksien noudattaminen jouduttaa myös kriisien ratkaisua, koska korona voidaan ratkaista vain kansainvälisellä yhteistyöllä.
Teksti: Lähetysseuran taloudellisen oikeudenmukaisuuden asiantuntija, FT Niko Humalisto
