Mitä teit ensimmäiseksi, kun palasit Senegaliin?
Saavuin lentokoneella Dakariin ja kävin siellä hankkimassa puhelinkortin ja ostamassa joitain kirjoja. Kun pääsin Fatickiin, kävin ensimmäisenä vierailemassa tuttujen luona ja aloin etsiä itselleni asuntoa. Asun nyt vierastalossa, kunnes löydän oman kodin.
Asut siis Fatickissa, kuten aiemminkin. Millainen alue Fatick on?
Fatickiin on matkaa noin 150 kilometriä Senegalin pääkaupungista Dakarista. Tämä on maalaiskaupunki, jossa on noin 30 000 asukasta. Täällä puhutuimmat kielet ovat wolof ja sereeri, mutta täällä puhutaan myös esimerkiksi pulaaria. Ranska on tietenkin virallinen kieli, kuten koko Senegalissa.
Millaisia muutoksia Fatickissa on tapahtunut sinä aikana, kun olit poissa?
Ihmiset eivät nyt tiedä, tuleeko kätellä vai ei. Aiemmin kättely on aina kuulunut asiaan, mutta nyt kaikki ovat vähän ymmällään.
Taloja on tullut lisää ja joitakin teitä on osittain korjattu.
Tänne on myös rakennettu ensimmäinen vähän isompi kauppa. Aiemmin täällä oli vain pieniä kulmakauppoja. Uudesta kaupasta saa esimerkiksi luonnonjogurttia, vedenkeittimiä, käsiteltyä hirssiä, vettä, jäätelöä ynnä muuta. Aiemmin joitain näistä on saanut bensa-asemalta, mutta nyt valikoima on isompi.
Olet työskennellyt Senegalissa vuodesta 2014 alkaen. Mitä ikävöit täältä eniten, kun olit Suomessa?
Ihmisiä.
Miten senegalilaiset ystäväsi reagoivat, kun näkivät sinut pitkän tauon jälkeen?
He olivat iloisia ja kuten aina, erittäin vieraanvaraisia.
Mitä teet työssäsi juuri nyt?
Työhöni kuuluu auttaa siinä, että Senegalin luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyötä toteutetaan ammattitaitoisesti ja suunnitellusti.
Juuri nyt suunnittelemme ensi vuoden pyhäkouluja eli pohdimme, mitä oppitunteja pidetään milloinkin. Kirkossa on 13 seurakuntaa, joissa kaikissa on ainakin yksi pyhäkouluryhmä. Niissä toimii vapaaehtoisia pyhäkouluohjaajia, jotka saavat meiltä käyttöönsä vuosisuunnitelman. Järjestämme säännöllisesti koulutusta näille pyhäkouluohjaajille.
Tällä hetkellä käymme muutenkin läpi mennyttä vuotta ja suunnittelemme tulevaa.
Suomesta on myös tulossa tänne uusia työntekijöitä ja pohdin heidän perehdyttämistään.
Senegalin luterilaisessa kirkossa työskentelen kristillisen kasvatuksen osastossa. Siellä lähimmät työkaverini ovat samoja kuin aiemmin, mutta varmasti on tullut uusia pyhäkoulunopettajia ja rippikoulunopettajia – en ole vielä tavannut heitä kaikkia.
Kaipaatko jotain Suomesta?
Monet asiat, jotka Suomessa ovat helppoja, vaativat täällä enemmän. Esimerkiksi juomavesi: Juoksevaa vettä kyllä tulee täälläkin (ainakin silloin, kun sitä on), mutta sitä ei voi juoda. Ostan nyt aluksi lähdevettä. Myöhemmin siirryn käyttämään kahdesti suodatettua vettä. Ostan sitä paikasta, jossa se on suodatettu kertaalleen. Sitten suodatan tai keitän veden vielä itse.
Kaipaan myös vihanneksia ja salaattia. Kun täällä syö salaattia, se on aina riskin ottamista, koska siellä voi olla pöpöjä pesusta huolimatta.
Onko vielä jotain mitä haluat sanoa?
Nyt kun olen ollut poissa jonkin aikaa, huomaan kuinka tärkeää yhteisöllisyys on. Senegalissa se on niin itsestään selvää, mutta Suomessa se ei ole ollenkaan samanlaista. Yhteisöllisyys on paitsi Senegalissa myös muualla Afrikassa suuri voimavara ja Suomessa olisi opittavaa siitä.
Teksti: Heli Vuohelainen
Lähetysseura tekee Senegalissa yhteistyötä Senegalin luterilaisen kirkon kanssa. Työn tavoitteena on muun muassa kehittää ja vahvistaa kirkon diakonia- sekä lapsi- ja nuorisotyötä. Lue lisää Senegalin työstämme.
